Jokin outo kuumetauti...vallannut Kemijärven.Kaikkien huulilla on sana hilla.Tuo soiden kultainen marja tekee ihmisest suorastaan höperöiksi.Varhaisina aamuhetkinä soilla hiippailee sankka joukko,katse tiukasti mättäillä.Ei haittaa itikat,ei kiusaa paarmat.Onko karhukanta pienentynyt? Ei havantoja tuosta uljaasta metsänkunikaasta.

Suurta salatiedettä,jos kysyt naapurilta missä päin kävit hillastamassa,vastaus on ympäripyöreää.Se kateus,jos vaikka naapuri osuu samaan paikkaan kanssasi ja saa muutaman marjan enemmän.Mikään muu marja ei herätä samanlaisia intohimoja,mielestäni hilla on aivan liian yliarvostettu marja.Hintakin välillä pilvissä...mokomakin "luumarja".

Onhan siinä marjastuksessa hyviäkin puolia,kunto kohoaa suolla rämpiessä ja ahkeralla kukkarokin lihoo.Ei siinä laketa kilometrejä paljonko autolla huristellaan kyseisen marjan perässä,paljonko kallista polttoainetta kuluu.Pääasia,että saa naapuriston kateelliseksi kertomalla montako kiloa olen poiminut ja paljonko myynyt...lisäämällä hiukkasen vielä sitä kuuluisaa lapinlisää.

Hillasota on valmis,jos varsinkin samalle apajalle osuu ulkomainen marjanpoimija,hyvä,ettei olla tukkanuottasilla.Kohta on puomit tiellä.Sata varmaa,että tätä metsän keltaista kultaa riittää kaikille ja osa jää vielä metsäänkin.Ei muuta kuin kuumeista aikaa,kaikille söilla ja rämeillä rämpiöille...varokaa nyt kuitenkin niitä mesikämmeniä,ette vain osu niiden apajille.