Joulu,talven kaunein satu,jokainen meistä varmaan muistaa ajan,kun meidät vihittiin joulunsalaisuuteen,

värikkäät paketit piilotettuna lasten katseilta.Tontut,jotka kurkkivat ikkunoista onko lapset kilttejä.Kirje joulupukille.

Jouluaattoaamun tunnelma,jännitystä ilmassa,tuleeko se pukki iltasella.Päivä tuntuu pitkältä aika matelee hitaasti.

Joulusauna lempeine löylyineen odottaa kylpiöitä,kelmeä valo heijastuu myrskylyhdydtä ikkunan ulkopuolelta.

Kiuas sihahtaa vihaisesti,kun äiti sinne löylyä nakkaa,hetken kuluttua suloinen lämpö hyväilee kylpijöitä.Mitäpä olisi

joulusauna ilman vastaa,mukavalta tuntuu ropsutella hikistä pintaa.Pikainen peseytyminen,ettei vain pukki,olisi jo 

käynyt tuvassa.

Tuvassa tuoksuu vastapaistettu kinkku,vesi herahtaa kielelle,uunin kätköistä nostetaan vielä perinteiset laatikot pöytään.

Tuvassa on suorastaan harras tunnelma,jota lisää vielä mummon lukema jouluevankeljumi.Korvat kuuntelevat,joko

kuuluu kopinaa porstuasata.Kello matelee hitaasti pappa kertoi pukin tulevan vasta seittemän aikaa.Vihdoin kello kukahtaa

kertoen kellon olevan seitsemän.Samassa ovelta kuuluu koputus,sieltä kurkistaa tuttu punanuttu.Vielä hetki,tuttu kysymys"onko

täällä kilttiä lapsukaisia"On on,kuuluu vastaus.Pukki tarvitsee apua lahjojen jaossa,kun näkö on vähän huononlainen.

Ei pukki kauan jouda viivähtää,monta on paikkaa vielä käymättä.