KEMIJÄRVI – SALLAN RAUTATIE OMAN AIKANSA SUUREN

MAAILMANPOLITIIKAN ILMENTYMÄ

Viettäkäämme mielenkiintoinen tuokio Sallan radalla.

 

Kemijärven – Sallan rautatien rakentaminen aloitettiin 13 maaliskuuta 1940

maamme ja Neuvostoliiton välillä solmitun talvisodan rauhanehtojen poh-

jalta.

Paasikiven ”synkässä yksinpuhelussa” esille tuomat pelot Kemijärven – Sal-

lan rautatien merkityksestä suuressa maailmanpoliittisessa pelissä eivät

käytännössä ole toteutuneet. Päinvastoin myöhemmin, jatkosodan syttyessä

kesäkuussa 1941 tuosta rautatiestä oli silloiselle Neuvostoliitolle jopa hait-

taa. Avasihan se hyvän kulkureitin ennen muuta maassamme silloin olleille

saksalaisille, sekä heidän suunnitelmilleen hyökätä Sallan kautta Kantalah-

teen.

Kemijärven – Sallan rata oli valtava rakennustyömaa, suuruutta kuvastaa se

että rataa kävi rakentamassa 22 600 miestä.

Neuvostoliittolaisten mukaan radan olisi pitänyt valmistua vuoden 1940 ai-

kana, mikä oli täysin mahdotonta toteuttaa.

Rautatierakennuksen toiminnan ja rakennustöiden suorittamisen kannalta

muodostui vuosi 1941 hyvin merkittäväksi. Kemijoen länsirannalle edellisenä

vuonna päättynyttä kiskotusta jatkettiin tammikuussa Kemijoen ylitse jäätä

pitkin. Tämä jäärata oli käytössä 4 kuukautta, jona aikana onnistuttiin suorit-

tamaan joen itäpuolelle melkein kaikki suunnitellut rautatierakennuksen

kuljetukset ja lisäksi eräitä välttämättömiä kuljetuksia linnoitustoimistolle ja

rajavartiostolle.

Kesäkuussa 1941 alkanut uusi sota mullisti radan rakentamisen työohjelman

kokonaan. Oli saatu työskennellä vain vuosi rauhan olosuhteissa. Töihin

perehtynyt rakennusporukka piti luovuttaa suurelta osin sotatoimiin.

Vähitellen saatiin poistuneiden tilalle työvelvollisia, jotka samoin kuin muut-

kin radanrakentajat olivat tottumattomia ja vaihtuvuus oli suuri. Syksyllä

1941 radalla työskenteli n. 2000 saksalaista ja 500 suomalaista rakennus-

pataljoonan miestä, sekä venäläisiä sotavankeja.

Sodan alkaessa jouduttiin täysin keskeneräisellä radalla hoitamaan raskasta

sotilasliikennettä. Rakentajat joutuivat keskittymään keskeneräisen rautatien

liikennekuntoisuuden ylläpitämiseen.

Ensimmäinen tehtävä oli yhteyden rakentaminen Kemijoen yli, kun liikenne jääradalla 2.5.1941 keskeytyi. Saksan sotavoimien kanssa yhteistyössä ra-

kennettiin väliaikaiset puusillat Kemijoen ja Kotajärven ylitse. Yhteys saatiin

kuntoon 3.7.1941.

Kemijoen sillat Norvionväylään ja ns. ”pitkäsilta” voitiin ottaa lopullisesti käyt-

 

 

töönn 28.4.1942.

Vuosi 1942 kului rautatierakennuksilla pääosin sotilasliikenteen merkeissä

sen määrätessä työtahdin.

Vuosi 1944 muodostui Kemijärvi – Sallan radalle kohtalokkaaksi. Monista

vaikeuksista huolimatta työt saatiin niin pitkälle, että rata voitiin 16.12.1943

luovuttaa rataosaston hoitoon varsinaisen rakennustöiden loppuunsaatta-

minen jäi edelleen rautatierakennusosaston tehtäväksi. Jälkitöitä suoritettiin

vuoden 1944 syyskuulle asti, jolloin solmittu aselepo johti Lapin evakuoim-

seen ja ratatyömaan lopettamiseen, sekä ennen kaikkea siihen, että saksalai-

set perääntyessään tuhosivat käytännöllisesti katsoen valmiin radan.

Kun saksalaiset olivat, tuhonneet myös rautatien Kemijärven eteläpuolella

saatiin junaliikenne käynnistettyä Kemijärvelle vasta 1946 maaliskuussa.

Jäärata, Kemijoen jään yli valmistui maaliskuussa 1947, jolloin voitiin ruveta

väliaikaisesti liikennöimään Sallaan.

Kemijärveltä Sallaan päin tapahtui liikennöiminen jäärataa tai pukkisiltaa pit-

kin aina vuoteen 1951 saakka. Varsinainen rautatiesilta Kemijärvellä val-

mistui elokuun 24- päivänä 1951.

Säännöllinen henkilöliikenne lopetettiin rataosuudella toukokuussa 1967. Radalla oli suurimerkitys puutavarakuljetukselle vuoteen 2008 saakka.

Jolloin puutavara nostettiin kumipyörille ja Stora Enson sellutehdas lakkau-

tettiin Kemijärvellä.