Kateus vie kalatkin kattilasta sanotaan.Yleensä meitä kemijärveläisiä pidetään kateellisina ihmisinä.Ei kateus tietenkään ole meidän kemijärveläisten etuoikeus,esiintyy samaa ilmiötä muuallakin.Aikoinaa kansanedustaja M.O.Lahtela julisti eduskunnan käytävillä"meidän olevan helaekatin kateellisia keskenämme,mutta kun yhteistä hyväämme uhkaa jokin,silloin seisomme yhteisenä rintamana."Tästä on hyvänä esimerkkinä junakapina ja massaliike.Junakapinan ansiosta säilytimme yöjunan yhteydet Helsinkiin.Massaliike ei onnistunut taistelussa Stora Ensoa vastaan yhtähyvin.

Olen ollut hyvin surullinen kateudesta,joka on kohdistunut minuun henkilökohtaisesti.Koko tämän 10 vuoden ajan mitä olen museolla ollut "töissä",olen saanut selitellä,tekeväni vapaaehtoistyötä ilman palkkaa,eihän sitä kukaan usko...mutta niin se vaan on.Kuinka kamala ihminen olin,kun vielä tungin itseni kaupunginpalkkalistalle,vein nuorelta työpaikan.Sanottakoon se nyt tässä,minut käytiin kotoa houkutelemassa töihin ihan ruusujen kera.Se uskallan vilpittömästi sano,ettei niihin saappaisiin mihin hyppäsin untuvikolla ollut asiaa.Kukaan meistä ei ole korvaamaton,mutta tässä asiassa ei löytynyt korvaajaa,niillä ehdoilla,jolla pestiäni tein.

Varmaan suurin järkyts koettiin 2014,kun pokkasin kaupungin kulttuuripalkinnon,siinä rytäkässä menetin useita ystävinä pitämiä ihmisiä.Sitäpaitisi se oli sivistyslautakunnan yksimielinen päätös,ei minun.Kaikesta tästä huolimatta kuljen rinta rottingilla ja nokka kohti taivasta.Aiheuttaen ylimääräisiä sydämmentykytyksiä kadehtioille.Nautin kun kuulen sanottavan,tuossa se tuo mieliharmi taas menee,eikö senkin olisi aika siirtyä keinutuoliin sukkaa kutomaan.Olen sitkeää sorttia,museon parissa häärin yhä edelleen,sillä Sepäntalo on osa minua.Jos henkeni pihisee ja aivoni ajattelee tulette kuulemaan minusta jatkossakin.Hehkuni ja sydämenipalo,ei ole sammunut kotiseutuani kohtaa,sairastelustani huolimatta.

919977_10201105131819917_307774558_o.jpg

                                             MY WAY......TIENI