KÄVELYRETKI KIRKKOPUISTOSSA JA VANHALLA MAALLA, SEKÄ KIRKOSSA 

Meillä kemijärveläisillä on kovin rikas ja värikäs uskonnollinen historia takanamme, toivottavasti

osaan kertoa sen teille nautittavasti.

SAAMELAISET KEMIJÄRVELLÄ Historian tutkijoiden mukaan, Kemijärvellä on ollut 1500-luvulla kaksi saamelaista kylää, toinen kylä on sijainnut Halosenrannalla Termuslahdessa ja Vihtala Soppelan alueella. Ainakin Termusvaara ja Termuslahti on ollut saamelaisten palvontapaikka, paikalla on palvottuTiermes – nimisen Taivaan eli Ukkosen jumalaa.Näillä kylillä oli surullinen kohtalo pirkkalaiset ( ruotsinmaalaiset veronkerääjät) tuhosivat kylät, tappoivat ihmiset, polttivat asuinpaikat.Eihän saamelaisten menneisyys toki Kemijärvellä päättynyt kylien tuhoamiseen. Kemin Lapin saamelaiskylien asukkaat kulkivat täällä kesäkalassa, tulivat yleensä Eskon päivän aikaan kesäkuussa ja lähtivät Jaakon päivän aikaan heinäkuulla pois 

SAAMELAISTEN USKONTO 

Kullakin perheellä eli kotakunnalla oli omat kotijumalansa ja perhekohtaiset välineensä ja riittinsä. Näitä kuljetettavia jumalia ja välineitä säilytettiin kodan perällä. Kodan peräosa oli naisilta kiellettyä aluetta. Perheillä saattoi olla omat seitansa ja palvontapaikkansa kalavesien läheisyydessä.Saamelaisilla oli tapana palvoa myöskin eläimiä, eläimistä eniten palvottiin karhua, peuraa,(myöhemmin poroa) sekä joutsenta.Kolmas saamelaisuskonnon elementti oli kylän yhteinen uskonto, missä noidalla eli samaanilla oli suuri merkitys. Noitaa eli smaania ei koskaan valittu vaan siksi jouduttiin.Kristinuskon tullessa Kemin Lappiin, se kaikkein viimeksi pystyi vaikuttamaan saamelaisten koti- ja perhekohtaiseen palveluun. Varsinkin, kun papit kulkivat harvakseen saamelaisten keskuudessa, tavallisesti keskellä syvintä kaamosta.

 

KRISTINUSKON TULO KEMIJÄRVELLE Kemijärveläisen perimätiedon mukaan ensimmäistä kirkkoa suunniteltiin Isokylälle Kalakonniemelle, mutta saamelaiset eivät katsoneet tätä hyvällä, olisihan kirkko tullut liian lähelle heidänlohiapajiaan Niinpä ensimmäinen kirkko päätettiin rakentaa Kuumaniemelle. kuningatar Kristiinan määräyksestä 1648..Ensimmäinen kirkko nimettiin Fransiksi siksi, että se oli Länsi-Pohjan, maaherra Frans Crusebiörnin rakennuttama.Fransiksi-nimetty kirkko kuitenkin purettiin 1694 ja tilalle nousi Kemijärven toinen kirkko, joka palveli seurakuntaa vuoteen 1832 ja seisoi paikallaan vielä 40 vuotta pahoin ränsistyneenä, ennen kuin kirkkoherra Johan Peter Bäckmannin aikana 1872 myytiin nimismies Abraham Plantingin perikunnalle 25 mk:lla polttopuiksi.

Kemijärven kolmas kirkko oli Engelin piirtämä puinen ristikirkko, rakennettu 1831-1832, korjattu 1892 arkkitehti Julius Basilierin piirustusten mukaan, jolloin se sai uuden alttarin, saarnatuolin ja penkit. Seuraavan kerran kirkkoa korjattiin 1929 Alvar Aallon piirustusten mukaanKirkossa pidettiin viimeinen jumalanpalvelus kemijärveläisen pankinjohtaja Anna Lamminpartaan toivomuksesta, 9.9.1944 kirkko oli ääriään myöten täynnä evakkomatkalle lähteviä kemijärveläisiä. Kirkko tuhoutui Lapin sodassa saksalaisten vetäytyessä Kemijärveltä.Vuodelta 1774 peräisin oleva kellotapuli samoin kuin vanha pappilarakennus (1825) säästyivät sodan tuholta. Kellotapuli on rakennettu ylikiiminkiläisen Heikki Väänäsen piirustusten mukaan.Kemijärven ensimmäinen pappi oli Jaakko Nahka kauhavalaisen talonpojan poika joka Turussa opiskeluaikanaan otti nimekseen Jakob Lapodius. Hän tuli papiksi Kemijärvelle eli silloiselle Kuumaniemelle samoihin aikoihin, kuin kirkkoa rakennettiin.Papille osoitettiin asuinpaikaksi Karppisen tila Kuumniemeltä, mikä oli harvinaista koko valtakunnassa, että papilla oli pappila valmiina, vaikka kylläkin vaatimaton savupirtti.Pappi Lapodius solmi avioliiton oululaisen porvarintyttären Anna Hannuntytär Sursillin kanssa.Pappi Lapodius kuoli 1660. Viimeisen leposijan hän sai paikkakunnan ainoana arvohenkilönä Kemijärven ensimmäisen kirkon lattianalta.Kemijärven seuraava pappi oli lappalaisten käännyttämisestä mainetta saanut kappalainen Esaias Mansvetiuksenpoika Fellman. Kemijärven papinvirka pysyi Felmannin suvun halussa noin satavuotta.Felmannin suvun jälkeen kirkkoherran virkaa hoiti Wegeliuksen suku taas sadanvuoden verran.Kemijärvi kuului Kemin Lapin seurakuntaan vuoteen 1776 asti, jolloin siitä tuli oma seurakunta johon kuului myös Kuolajärvi.Kemijärven seurakunnan hengelliseen elämään on vaikuttanut voimakkaasti 1860-luvulla saapunut lestadiolainen herätysliike. Tuohon aikaan kirkkoherrana oli Petter Bäckman.

Matti Heikinheimosta tuli kirkkoherra isänsä Karl Robert Heikelin jälkeen 1896. Kirkkoherran virkansa ohella Heikinheimo oli innokas valokuvaaja, sepän ja myllärin työtkin hän taisi. Usein kesäisin hän matkusti järvikyliin seurakuntalaisiaan tapaamaan Aila- nimisellä höyryveneellä.

1900-luvulla kirkkoherrana toiminut Lauri Lanjala oli erikoinen persoona maamme kirkkoherrojen joukossa. Hänet oli vihitty papiksi tsaarinaikana. Hän nautti Suomessa viimeisenä kirkkoherrana luontaispalkkaa. Sota-aikana hän oli virasta pidätettynä vasemmistolaisten mielipiteittensä tähden. Sodan jälkeen hän johti frakkiin pukeutuneena SKDL:n vappukulkuetta.Lanjala on kertonut,että hän ihailee Stalinia,mutta rakastaa Jumalaa.

 

NYKYINEN KIRKKOMME

 

Vanhoista säilyneistä esineistä on näytillä kirkon eteisessä kuningatar Kristiinan lahjoittama kirkonkello ja sakastissa messukasukka vuodelta 1724. Sakastissa on myöskin kolmannen

kirkon alttaritaulu, joka on tuntemattoman italialaisen maalarin tekemä. Alttaritaulun lahjoitti

seurakunnalle 1830 Kemijärven ensimmäinen nimismies Abraham Planting.Kirkkoherra Rosma irotti alttaritaulun puukolla,ennekuin lähti evakkomatkalle Ähtävälle ja otti sen mukaan,sen vuoksi se on säilynyt jälkipolville.Luultavasi messkukasukka ja toisen kirkon pienoismalli tekivät myös evakkomatkan.Onneksi Saaga Rosma pakkasi mukaan kirkonkirjat,jotka ovat katkeattomat vuodesta 1694 lähtien. Sekä toisen kirkon

pienoismalli, jonka kamreeri Matti Särkelä valmistutti kirvesmies Jaakko Pietarilalla 1932.

Kemijärven seurakunnan nykyinen kirkko rakennettiin sodan jälkeen Amerikan luterilaisten

kirkkojen lahjoitusvaroilla vuosina 1949-50. Kirkon peruskivi muurattiin 24.7.1949,kirkko vihittiin käyttöön juhannuksena 1951Vaikka siellä pidettiin ensimmäinen jumalanpalvelus jouluna 1950.

Kirkon on suunnitellut arkkitehti Bertil Liljeqvist. Kirkossa on 850 istumapaikkaa ja Gerhard Schmidin vuonna 1984 rakentamat 41-kertaiset urut.

Alttari taulu esittää Kristusta ristillä, sen on maalannut Aale Hakava( Hakava. oli Kemijärven nimismies Juho Hagbergin poika, Hagberg teloitti Kemijärvellä ja Rovaniemellä

punaisia)

Taiteilija Hakavan apuna työskenteli Kemijärveläinen taiteilija Uuno Särkelä, joka toimi myöskin

mallina Kristukselle. Hakavalta on kysytty miksi Kristus on niin ruma, johon hän vastasi, ettei

Uunosta saanut parempaa kuvaa tehtyä. Kuorimaalaukset on tehnyt Antti Salmenlinna. Hän

myös suunnitteli saarnastuolin, penkit ja kastemaljan.

 

KIRKKOPUISTO

 

Kirkkopuistossa suoraan kirkonpääsisäkäynnin edessä on vapaus-sodan muistomerkki, jonka

on veistänyt Emil Wikström 1925. Patsaassa käytetty kivi on kiskottu miesvoimin Pöyliönjärven

jäätä pitkin järven toiselta rannalta.

Kaatuneiden muistomerkin on veistänyt Kalervo Kallio ja se paljastettiin 1956 patsas. Tarinan

mukaan patsas kuvaa isää, joka suojelee perhettään idästä tulevalta uhkalta.

Karjalaan jääneiden muistomerkin on suunnitellut Kemijärven seminaarin kuvaamataidon lehtori Olavi Orava.

Kirkkopuistossa lepää 325 sankarivainajaa, joista seitsemän on lottia.

Talvisodan rauhan ehtoihin sisältyi, että Kemijärveltä piti rakentaa rautatie Sallan Kelloselän kautta Neuvostoliittoon. Välirauhan aikana tämä nopeasti tehtiin ja rautatie samoin kuin maantiekin tuli ainakin osittain vanhojen 1600-luvun ja 1700-luvun kemijärveläisten hautojen päälle.

Jatkosodan aikana kirkkotarha koki uusia mullistuksia. Sallan rintamalta tuotiin kaatuneita saksalaissotilaita, jotka ainakin osittain haudattiin 1600-luvun hautojen päälle lähelle paikkaa missä kaksi ensimmäistä Kemijärven kirkkoa on sijainnut. Nämä saksalaisvainajien luut kaivettiin ylös, 1955 syyskuussa ja siirrettiin Rovaniemen Norvajärvelle.

Särkelän sukuhaudat ovat niillä tienoilla, mihin 1800-luvulla haudattiin Wegeliuksen pappissuvun jäseniä.

 

VANHA MAA KEMIJÄRVEN SEURAKUNNAN HAUTAUSMAA

Vanhassa maassa lepää mielenkiintoisia persoonia. Taiteilija J. K. Kyyhkynen. Hän syntyiKemijärven Levärannalla 24.10.1875. Lapsena hän paperin kynien puuttuessa hän piirtelihiilellä seiniin. Jannen kuten häntä kotona kutsuttiin, piirustus harrastus ei hänen vanhempiaaninnostanut. Paulus-veljensä avustuksella hän pääsi kouluun Rovaniemelle, Kemijärvellähän eituolloin ollut vielä koulua. Vanhemmilla oli haaveena hänelle kirjurin ammatti, jonka ohella hänvois kotona koristella viilipunkkia ja huonekaluja.Janne lähti 19-vuotiaana nuorukaisena 1893 Helsinkiin Suomen taideyhdistyksen piirustuskouluun, mutta syksy toi pettymyksen, Janne ei päässytkään kouluun. Hän aloitti opiskelutTaideteollisuus Keskuskoulussa. Syksyllä 1894 hän kuitenkin pääsi aloittamaan opinnottaideyhdistyksen piirustuskoulussa. Vuodet 1899 ja 1900 hän opiskeli apurahojen turvin Pariisissa.Pysyvästi taiteilija palasi Kemijärvelle 1905 ja perusti ateljee Sampolan Kemijärvelle. nyk.Taiteilijanniemeen. Kyyhkynen kuuluu Lapin ensimmäisten kuvataiteilijoiden joukkoon. Hän kuvasi töissänsä kansanihmisiä realistisesti. Ihmiset jokapäiväisissä töissä kuuluivat hänen tauluihinsa.Poikamiehenä hän vapaa-aikana harrasti railakkaita juhlia Sampolassa. Huolimatta siitä ettei Kyyhkynen koskaan mennyt naimisiin hänellä oli paljonkin naissuhteita. Hän jakeli auliisti kauniimmalle sukupuolelle pariisilaiskoruja.Metsästys oli Jannelle rakkain vapaa-ajan harrastus, joka koitui lopulta hänen kohtalokseen.Ase laukesi vahingossa ja taiteilija sai luodin olkapäähänsä. Kemijärven lääkäri oli silloin rautatien vihkiäisissä Rovaniemellä, joten taiteilija piti kuljettaa Rovaniemelle hoitoa saamaan.Taiteilija kuoli 27.10.1909 saamiinsa vammoihin. Kyyhkysen kuolemaan kerrotaan liittyneen hämäräperäisyyttä. Häntä hoitava lääkäri Sahlsberg oli joutunut taiteilijan pilapiirroksen kohteeksi ja oli tuolloin todennut ”joutuisipa taulun maalannut minun käsittelyyni joskus” hän joutui. Hoitovirhettä ei kuitenkaan todettu ja kuoli haavakuumeeseen, joka oli yleinen kuolinsyy viimevuosisadan alussa, kun antibioottia ei ollut vielä keksitty.

 

Heikinheimon sisarukset Jenny ja Ester.

Heidän isänsä Karl Robert Heikel ( sukunimi Heikel Heikinheimoksi 1907) oli Kemijärven kirkkohera,samoin heidän veljensä Matti toimi Kemijärven kirkkoherranEster oli Suomen ensimmäinen naispuolinen pankinjohtaja. Hän aloitti uransa Säästöpankin johtajana 1905 Kemijärvellä.Sisar Jenny perusti kirjakaupan 1898 KemijärvelleSisarukset vaikuttivat siihen, että pyhäkoulutoiminta oli vilkasta vuodesta 1913 Kemijärvellä.He keräsivät ahkerasti varoja lähetystyöhön esim. kasvattamalla kukkasia ja myymällä niitä tuttavilleen.Heitä sanottiinkin Maria henkiseksi sisarruksiksi.

M.O. Lahtela lapin keisariksikin kutsuttu ( Lempinimen Lapin keisari antoivat kansanedustajakaverit) teki pitkän päivätyön kansanedustajana, lapin puolestapuhujana.Hän syntyi Kemijärven Isokylällä maanviljelijä perheeseen. Kävi aikoinaan vain kaksi päivää kiertokoulua,mutta opiskeli itsenäisesti ystävänsä johdolla laskentoa.Usein häntä kutsuttiin itseoppineeksi lakimieheksi.Hän perehtyi kunnallislakiin ja maakaareen,joita hän elämänsä varella usein tarvitsi.Ennen varsinaista kansanedustajan uran alkamista hän oli monessa mukana. Hän hankkierheelleen elatusta kauppatoiminnalla välittämällä mm. poronlihaa ja puutavaraa.Jos Kemijärvelle oltiin tuomassa jotain uutta, autoja, sähköä, laivoja ja vaikkapa osuustoimintaaateta kaikissa oli puuhamiehenä M.O.Lahtela.Kansanedustajan uransa hän aloitti 21.10.1930,joka kesti mittavat 28 vuotta.Myöskin hän vaikutti Kemijärven kunnalliselämässä.Hän oli puuhaamassa myöskin emäntäkoulua ja seminaaria paikkakunnalle.Ison perheen isänä hän halusi kouluttaa lapsensa ammattiin, aina hän jaksoi korostaa nuorille aina opiskelun tärkeyttä Hänen jälkeläisistään mainittakoon mm. Mikael Junger ja Ritva Wäre,joka toimi kansallismuseon ylijohtajana,sekä tyttärentytär on tasavallan keittiömesta.Lahtela kuoli traagisesti jäätyään auton alle Helsingissä.

 

Lyyli Onnia Perunka suorasuinen muotikauppias.Lyyli perusti muotikauppansa 1928 Kemijärven kirkonkylään. Hänet tunnettiin paikkakunnallavarsin kipakkana ja suorasanaisena ihmisenä. Saattoipa hän tokasta sisään tulleelle asiakkaalle,ei minulla ole sinulle mitään myytävää.Toki hän osasi pitää hyvänäkin asiakkaitaan.Mukavahan Lyylin kaupassa oli poiketa siellä kuuli paikkakunnan viimeiset juorut, kuka kenenkin oli nainut, kuka kuollut ja mitä kirkonkylän rouville kuului.Lyyli oli intohimoinen kortinpelaaja, saattoi siinä yökin kulua Karppisen matkustajakodissa korttia lyöden.Useista kosijoista huolimatta Lyyli säilyi neiti- ihmisenä kuolemaansa asti.Lyylillä oli suuri huoli niistä nuorista, joilla oli halu opiskella, muttei ollut varaa. Hän jäi varhainorvoksi eikä hänellä ollut sukulaisia. Testamentissaan hän oli määrännyt perustettavaksi säätiön, joka myöntää apurahoja vähävaraisille kemijärveläisille opiskelijoille.

Lampan suku alkujaan saksalaista von Lampen sukua. Lampan suvun tänne pohjan perillesaksasta on alkujaan houkutellut, lohien ja turkisten kauppa. Mielenkiintoisena yksityiskohtanamainittakoon, että suvun ”kantaäiti” on Teresia Luther, uskonpuhdistaja Martti Lutherin tyttärentytärLampan suku muutti Kemijärvelle 1919, suvun kotikieli oli 1920-luvulle saakka ruotsi, mutta ympäristön vaihdon myötä muuttui suomeksi.Yrjö Lampa perusti Kemijärvelle virvoitusjuoma tehtaan 1926. Lampan tehdas tuotti neljääerilaista limonadia: punaista Mesimarjaa, kellertävää sitruunasoodaa, kirkasta Vichy-vettä ja Porteria.Yrjö sai kemijärveläisiltä lempinimen ” pikipoika” pienenkokonsa ja ihonsa tummuuden vuoksi.Yöeväkseen Yrjö otti makuuhuoneeseen termospullon kahvia ja rasian lakritsanappeja.Politiikka ei kiinnostanut Yrjöä, vaikka paransikin innolla maailmaa kemijärveläisissä pirttikhviloissa..

 

Antti Väyrynen suutarimestari ja sosialistiVuonna 1898 Antti Väyrynen suuntasi suksensa kohti Lappia ja Kemijärveä. Hän oli kuulluttäällä olevista suurista savotoista.Antin osalta metsätyöt loppuivat 1906 ja suutarin penkki tuli tutuksi. Olihan hän jo nuorenapoikana 14-vuotiaana tehnyt ensimmäiset saappaansa vedonlyönnin seurauksena.Vuonna 1912 hän perusti ensimmäisen suutarinliikkeen.Liiketoiminta laajeni nopeasti ja parhaimmillaan 10-15 suutaria teki kotonaan kenkiä Väyryselle.Antilla ei ollut nuoruudessa mahdollisuutta käydä kouluja kaupankäynnin taidon hän osasi. Antti löysi aatteellisen kodin työväenliikkeestä, hän liittyi Kemijärven työväenyhdistykseen1906. Maalisuussa 1907 hänet valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi. Antti tunnettiin maltillisenaja rauhaa rakastavana, niinpä hän siirtyi yhdistyksessä taka-alalle radikaalien vallatessa yhdistyksen johtopaikat.Väyrysen perheyhteisö oli tiivis ja turvallinen kasvuympäristö heidän lapsilleen. Antti ja Hiljahalusivat kouluttaa lapsensa, koska heillä itsellä ei siihen ollut mahdollisuutta. Lapsista neljäsuoritti ylioppilastutkinnon, kaksi kävi keskikoulun ja yksi kauppakoulun.Vanhemmasta lapsesta tuli Ivalon osuusliikkeen toimitusjohtaja, kolme poikaa opiskelivaratuomariksi, joista Vilho oli kansanedustaja, sisäasiainministeri. Aatto poika oli Helsinginkaupungin apulaiskaupunginjohtaja, Antero Oulun kaupungin talouspäällikkö, kansanedustaja,sisäasianministeri.Sisarussarja herätti huomiota aina valtakunnan korkeinta johtoa myöten, sillä olihan harvinaistaettä kaksi veljestä samasta syrjäisestä kunnasta nousi valtakunnan poliittiseen eliittiin ministereiksi.

Flinkin- romaanisuvun hauta on myöskin näkemisen arvoinen. Flinkin suku on vanhaa kemijärveläistä romaanisukua. Romaaneilla on tavattoman tiivisperheyhteisö. Heidänhautajaiset ovat paikkakunnalla aina merkkitapaus. On hevosten vetämät ruumisvankkuritja mahtavat hautajaissaattueet. Kukkalaitteet ovat yleensä hevosenkengän muotoon tehtyjä.Aivan hautausmaan länsipäässä on vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkki.Paljon muitakin mielenkiintoisia henkilöitä lepää Vanhassa Maassa esim.kotiseutumuseontalon perheenjäseniä, lautasrouva, taiteilija Uuno Särkelä ja monia muita, jotka tarinansa ansaitsevat.