KULTTUURI KIERTOAJELU KEMIJÄRVELLÄ

 

Retkellä käydään Halosenniemellä eli suomalaisasutuksen alkulähteillä, muita kohteita taiteilija residenssi, piiskapetäjä, kirkko, puustelli ja kotiseutumuseo.

SAAMELAISET KEMIJÄRVELLÄ 

Ennen suomalaisten tuloa Kemijärveä asuttivat saamelaiset. Entisistä asukkaista löytyy paljon viitteitä,

sillä saamelaisten ja heitä edeltäneiden kulttuurien, saamelaisten esi-isien, asuinpaikkoja löytyy kaikkialta

Kemijärven rannoilta.

Kemijärvellä on ainakin ollut kaksi lappalaiskylää Termuslahti, Halosenrannalla ja Vihtala (Soppela).

Pirkkalaiset (ruotsalaiset veronkerääjät) tuhosivat kylät ja tappoivat asukkaat 1500 luvulla.

SUOMALAISASUTUKSEN TULO KEMIJÄRVELLE 

Vanhimmat Kemijärven seudun suomalaisasutusta koskevat kirjalliset tiedot ovat jo niin varhaiselta ajalta kuin 1480-luvulta. Jolloin eräät Pohjanmaan miehet valittivat kirjeessään silloisen Ruotsi- Suomen valtionhoitajalle Sten Sture vanhemmalle, että vienankarjalaiset joukkiot olivat hyökänneet heidän kimppuunsa Kemijärvellä, tappanet muutaman kalastajan, sekä ryöstäneet heidän saaliinsa. Kirjelmä

osoittaa, että suomalaiset sekä karjalaiset erämiehet liikuskelivat silloin Kemijärven maisemissa. Kolmantena kiistelijöinä olivat vanhaa nautintaoikeutta käyttävät lappalaiset. Lappalaiset kävivät kesäkalassa Kemijärven ympäristössä. (Kemin talvikäräjät 1646 : 4 lapinmiestä (Harksioita ja Matsoja)sodankyläläisiä ja sompiolaisia, valittivat uudisasukkaiden hääräilystä heidän vanhoilla metsästys-ja kalastusnautintoalueillaan Kemijärvellä. Lainvahvistuskirjat ikivanhoista nautinta oikeuksista Kaarle Kuninkaan osoittama kirje 14.7.1602)

Perimätiedon mukaan Paavali (Paavo) Halonen oli ensimmäinen suomalainen asukas Kemijärvellä.

Tarina kertoo Paavo Halosen olleen Jaakko Jaakonpojan eli ”Talvi-Kaupin” sotaretken alipäällikkönä

vuonna 1591. Retkelle lähdettiin Kemijokea ylös Kemijärvelle ja edelleen joen latvoille. Paluumatkalla

Muhokselle, josta Halonen oli kotoisin, hän valitsi uudeksi asuinseudukseen Halosenrannan seudun ja

merkkasi vaarankupeen nurinkäännetyllä rautapadalla. Tästä seikasta pitäisi periytyä Kattilavaaran nimi.

Padan jättäminen Kemijärvelle viittasi siihen, että Paavo aikoi palata pian takaisin.

Epäilemättä Halosen aikoihin syntyi Kemijärvelle muutakin kiinteää uudisasutusta.

Vanhimpien säilyneiden maakirjojen mukaan vuodelta 1631 oli Kemijärvellä 13 veroa maksavaa tilaa.

(Kyseenalaistan Kemijärven Historian kirjoittaja Raili Rytkösen tiedot maakirjasta vuodelta 1631

Maakirjassa lukee ”Kiemi Träsk” (Kemijärvi) johon merkitty 13 taloa, joista 4 kuuluu Kemihaaran-

kylään. Kemihaarahan oli Kemijärven naapurikylä etelän suuntaan, joskin raja on saattanut olla häilyväinen. Siitä ehkä väärinkäsitys. Kemijärven Historia I tekijäkin on puuttunut tähän asiaan s.52.

mutta ei ole asiaa korjannut.)Ensimmäisen kirkon (1648) rakentamisen aikoihin oli katovuosista johtuen vain 6 verotilaa.

1600- luvun puolivälin jälkeen asutus alkoi voimakkaasti kasvaa, varsinkin kun kappalainen Esaias Felmann sai Iistä siirtymään lukutaitoisia talonpoikija viljelijöiksi Kemijärvelle.

Asutusmuistomerkki on pystytetty Halosenniemelle 1971 Kehittyä Kemijärvi näyttelyn yhteydessä.

Muistomerkin laatassa lukee vuosiluku 1590, joka on luultavasti liian aikainen???? 

VESIEN JA VAAROJEN KEMIJÄRVI 

Maisema koostuu mäntymetsiä kasvavista vaaroista, niiden lomitse kiemurtelevista vesistöistä ja soista.

Varsinkin pohjoisosista taivasta vasten piirtyvät tunturit. Tuntureita kaupungin alueelta löytyy peräti

11. Kuuluisin niistä on Suomu.

Kemijärven kaupungin tärkein vesistö on Kemijärvi, johon pohjoisesta laskee Kemijoki mukanaan Kitisen ja Luiron vedet, idästä vesistöt Sallasta, Posiolta ja Kuusamosta. Itse Kemijärvi on vain pullistuma joessa pituudeltaan noin 60 kilometriä. Väliin sen rannoilla ennen vedenpinnan nostamista pilkottivat hiekkarannat, väliin luonnonniityt.

Luontaisajan asukkaiden oli elettävä luonnon luomilla ehdoilla, jotka Kemijärvellä havaittiin verraten edullisiksi. Järvet olivat kalaisia, metsässä oli riistaa, ranta- ja tulvasaarilta sai hyvälaatuista heinää ja oli paljon hyviä laidunmaita.

Kemijärven säännöstely 1960-luvulla hukutti rantaniityt ja tulvasaaret, joka vaikutti suuresti karjantilojen

vähentymiseen.

OSUUSMEIJERISTÄ KANSAINVÄLISEKSI TAITEILIJARESIDENTIKSI

Isokylän maamiesseura teki marraskuussa 1926 aloitteen Osuusmeijerin perustamiseksi Kemijärvelle.

Meijerirakennus päätettiin rakentaa poikkeuksellisesti keskelle kirkonkylää, kun muualla se rakennettiin hieman syrjemmälle.

Komea meijeriarkkitehtuurin kultakautta edustava klassinen rakennus vihittiin käyttöön 15.1.1929.

Meijerirakennuksen suunnittelijasta ei ole tietoa, mutta suurella todennäköisyydellä suunnittelusta ja rakennuttamisesta on vastannut ensimmäinen kunnanrakennusmestari Eemil Lehmusvaara. Lehmusvaara piti kaikesta kauniista, hän oli ahkera kukkien kasvattaja,

Perimätiedon mukaan rakennus rakennettiin paikanpäällä sementtitiilistä, joihin tarvittava hiekka rahdattiin talvella hevospelillä Pöyliöjärven ylitse Honkakankaalta.

Puuhan ei olisi soveltunut kostean teollisuusprosessin rakenteisiin.

Entiseen aikaa maito jouduttiin jäähdyttämään jäillä, jäitähän Kemi- ja Pöyliönjärvessä riitti.

Kemijärven Osuusmeijeri oli erikoistunut voin kirnuamiseen, maito myytiin liikkeisiin ja ”tinkimaidoksi” suoraan meijeristä.

Sodanaikana vuosiksi 1941-44 varsinainen meijeri toiminta jouduttiin keskeyttämään. Maito kuljetettiin muualle pääasiassa Rovaniemen seudulle.

Kemijärven meijeri oli niitä harvoja rakennuksia, joka säästyi sodan tuhoilta. Kunnantoimisto palasi Jepualta evakosta 1.6.1945 ja ajoi kuormansa suoraan meijerin pihaan.

Meijeri toiminta aloitettiin uudelleen kesällä 1945.

Meijeri myytiin Valiolle 9.5.1952 hinnan ollessa 15 500 000 mk.

Kurusun meijerin valmistuttua 1959 Kemijärven meijeri suljettiin ja avattiin jälleen 1960. Kemijärvellä pakattiin tästä lähtien vain nestemäisiä maitotuotteita.

Meijeri toiminta loppui 1968 ja kiinteistö tuli myyntiin , viereisellä toimiva Kolilliskuntain Osuuskauppa osti kiinteistön tontteineen.

Meijerisalissa toimi aluksi pienkone korjaamo. Meijerissä toimi osuuskaupan rautamyymälä ja maatalous-

myymälä. Vuokra-asunto toiminta ei meijerissä koskaan katkennut, vaan meijerissä asuttiin Valion ajoista vuoteen1996.

Koillismaan Osuuskauppa jätti kaupungin rakennuslautakunnalle joulukuussa 1995 toimenpidelupahakemuksen meijerin purkamiseksi.

Silloin kemijärveläiset puuttuivat asiaan, olihan meijerirakennus harvoja sodantuhoilta säästyneitä rakennuksia Kemijärven keskustan alueella.

Suojelupäätös tuli voimaan 7.4 1998 , rakennusta ei saa purkaa, eikä myös oleellisesti saa muuttaa.

1999 Osuuskauppa vuokrasi rakennuksen ravintola käyttöön yrittäjä Aarno Martinille. Rakennukseen tuli

kesäravintola ”Arskan Kesäkerho”

TAITEILIJARESIDENSSI 

Käyttämätön rakennus rappeutui, kunnes kuvanveistäjä Urpo Kärrille tuli idea 2002 kunnostaa meijeri-

rakennus Kuvanveistoviikkojen näyttely ja kokoustiloiksi.

Neuvottelumatka Helsinkiin käynnistyivät. Asiantuntijoiden mielestä ajatus oli erinomainen, eikä olisi mahdottomuus saada hankkeelle EU-rahoitusta.

2003 aloitettiin neuvottelut kiinteistön ostamiseksi, kauppakirjat tehtiin meijerikiinteistöstä kesäkuussa 2003 ja vuokrasopimus tontista 50 vuodeksi.

Kemijärven kaupungin rakennuslautakunta myönsi kesäkuussa 2004 rakennusluvan muutostöihin. Rakennuksen purku-suojaus ja korjaustyöt oli kuitenkin aloitettu jo syyskuussa 2003.

Rakennuksen entisöinti suoritettiin kemijärveläisen arkkitehti Pentti Ahon ohjauksessa.

Yläkerran asuntoihin on tehty eniten muutoksia uuden omistajan aikana, asunnot on kunnostettu nyky-

aikaisia vaatimuksia vastaavaksi. Yläkerrassa on neljä asuntoa ja Kemijärven kuvanveisto- ja kulttuurisää-

tiön toimisto. Alakerrasta löytyy, keittiö. kahvio, näyttelytilat ja erikokoisia työskentelytiloja taiteilijoille.

Taitelijaresidenssinä vanha meijerikiinteistö on arvoisessaan käytössä.

Monet talossa työskennelleet taiteilijat ovat olleet tiloihin erittäin tyytyväisiä, talossa ovat viihtyneet kotimaiset kuin ulkomaalaisetkin taiteilijat.

PIISKAPETÄJÄ 

Vanha kelottunut honka seisoo Kemijärven virastotalon takapihalla. Tämän petäjän juurella Kemijärvellä

on jaettu oikeutta 1600-1700 luvulla, Raipparangaistus annettiin yleensä lievästä rikkomuksesta, varkau-

desta tai salavuoteudesta.

Rikoksentekijä sidottiin puuhun kiinni ja rangaistuksen käytäntöön panoa varten oli olemassa virallinen

piiskuri paikkakunnalla.

Yleensä nämä raipparangaistuksen kärsijät olivat palkollisia tai muuten köyhään väistöön kuuluvia, koska

rikkaat saattoivat ostaa itsensä rangaistuksesta vapaaksi.

Raipparangaistus poistettiin Venäjän tsaarivallanaikana 1889.

Tiettävästi Pohjois-Suomen ainoa piiskapetäjä, joka on säilynyt.

Muista rangaistuksista voidaan mainita kirkoneteisessä jalkapuussa istuminen.

KEMIJÄRVEN NELJÄS KIRKKO

 Lapin sota tuhosi Kemijärven kolmannen kirkon. Uusi kirkko rakennettiin vuosina 1949-1950.Kirkon

peruskivi muurattiin 24.7.1949 ja kirkko vihittiin käyttöön juhannuksena 1951, vaikka kirkossa oli pidetty jo joulujumalanpalvelus.

Kirkon suunnitteli arkkitehti Bertil Liljeqvist, rahoitus tuli suurimmaksi osaksi Amerikan luterilaisilta seurakunnilta.

Kirkossa on 850 istumapaikkaa ja Gerhard Schmidin vuonna 1984 rakentamat 41-kertaiset urut. Uruista ei

ole tarvinnut maksaa täyttä listahintaa osa hinnasta on ns. sotakorvausta.

Alttari taulu esittää Jeesusta ristillä, sen on maalannut Aale Hakava ja mallina oli taiteilija Uuno Särkelä. Kuorimaalaukset on tehnyt Antti Salmenlinna. Hän myös suunnitteli saarnastuolin, penkit ja kastemaljan. Kastemalja on valmistettu Salmenlinnan takomossa.

Vanhoista säilyneistä esineistä on näytillä kirkon eteisessä kuningatar Kristiinan lahjoittama kirkonkello.

Sakastissa on nähtävänä kolmannen kirkon alttaritaulu tuntemattoman italialaisen maalari työ, jonka lahjoitti kirkolle aikoinaan Kemijärven ensimmäinen nimismies Abraham Planting vuonna 1830.

Alttaritaulu teki evakkomatkan seurakunnan mukana Jepualle. Sakastissa on myös messukasukka vuodelta 1724 ja toisen kirkon pienoismalli.

KOTISEUTUMUSEO ELI SEPÄNTALO 

1762 Pekka Särkikangas rakensi nykyisen museotalon paikalle savupirtin. Siitä alkoi museotalon tarina

kohti tätä päivää. Perheen kasvaessa alettiin suunnitella isompaa taloa. Matkassa oli mutkia. Vuonna

1782 perheestä kuoli molemmat vanhemmat ja vanhin lapsi. Talon pito jäi nuoren Maria- neidon harteille.

Talouteen kuului 7 nuorempaa sisarusta ja isohko karja lehmineen, lampaineen ja hevosineen.

1790-luvun alkupuolella vihdoin rakennushanke toteutui. Savupirtin paikalle kohosi nykyisen museotalon

ensivaihe, pirtti, tupa ja kaksi kamaria.

Vuonna 1850 suoritettiin perinnönjako, jossa talo pantiin kahtia, tupa ja kaksi kamaria siirrettiin naapuri-

tontille.

Kaarle Juhonpojan ollessa isäntänä rakennettiin tupa( nyk.sali) ja kaksi kamaria. Porstua ja porstuan perä-

kamari, maitohuone,

 Kuisti on tehty 1900-luvun alussa samoin, kuin rakennuksen vuoraus.

Yläkerran näyttelytilat ovat valmistuneen 2005. Yläkerrassa oli 1948 rakennetut keittiö ja kaksi pientä kamaria.

Pihapiirissä on kolme aittaa, joista pienin vaateaitta on siirretty Kuuselanniemeltä. Ns. vilja-aitta on siirretty Halosenrannalta. Vilja-aitan katon harjassa on vuosiluku 1879. Varasto aitan lahjoitti Vilma Häckmann 1980- luvulla.

Hevostalli on talon alkuperäisiä rakennuksia, talli on rakennettu 1951 ja ollut käytössä vuoteen 1963 asti.

Navetta on rakennettu 1972 Kemijärven vanhan viljamakasiin hirsistä. Kaikki viinapannut piti myydä

pois ja niistä saaduilla rahoilla rakennettiin lainamakasiini 1869.(viljamakasiini)

Paja on tehty 1987 Pekka Narkilahden lahjoittamasta riihestä ja savusauna on tehty Kemiyhtiön varastosta.

Museo rakennukset ja pihapiiri edustavat Perä-Pohjolaista talonpoikaisasumista 1800 luvulla. Museon huoneet ovat sisustettu 1900-luvun alun mukaisesti.

Talo on rakennettu multapenkin päälle ja veistetty alaspäin kapenevaksi, ns. ratinmalliseksi. Tämä rakennustyyli johtuu siitä, ettei katolta tippuvat vedet lahottaneen seinärakennelmia.

( Tämä lyhyesti museosta, museolla on aina saatavilla opastus talon puolesta, joka sisältyy pääsymaksun

hintaan.)

PUUSTELLI HANNES GEBHARDIN LAPSUUDENKOTI

   Kemijärven historiaan mahtuu monia käännekohtia, mutta voidaan sanoa, sekä Puustellin rakennuttami-

nen ja siihen ensimmäisenä muuttanut aviopari kuvastavat eräänlaista käännekohtaa. Vanha ja uusi aika kohtaavat.

Kaukaa etelästä lähetetty metsänhoitaja kuvaa uutta aikaa, edusti hänen Laura vaimonsa pitkää kemijärveläistä perinnettä, jonka sukujuuret juontavat juurensa uudistilojen aikaan.

Elokuun 27 päivänä 1862 metsänhoitaja Gebhard kirjoitti esimiehelleen, ettei voi asua enää pappilassa,

koska kirkkoherra on vaihtunut, eikä mistään ole saatavilla vuokra-asuntoa. Suostuisiko Korkea Kruunu

rakentamaan metsänhoitajan puustellin Pöyliönjärven rannalle.

Keisarillinen Senaatti päätti 22.10.1862 rakentaa metsänhoitajalle virkatalon ja antaa rakennuskustan-

nuksiin 2500 ruplaa eli 10.000 mk ( suomella on rahayksikkö vuodesta 1860)

Rakennustyöt kestivät 1863-1865, virkatalo oli valmiina katselmusta vasten 19.8.1865. Rakentaminen oli hidasta tukit jouduttiin uittamaan peninkulmien takaa Pöyliönjärven rantaan. Kivijalantekijät ja kirvesmiehet palkattiin Oulusta. Lukot ja kaikki taontatyöt tilattiin Tukholmasta. Muuraustöihin saatiin muurari Oulusta, tiilentekijä Rovaniemeltä ja sisustuspuuseppä Torniosta. Päärakennus maalattiin punamullalla ja nurkkalaudat olivat valkeat. Päärakennuksen huoneet olivat tapetoitu ja lattiat maalattu keltaisella tai harmaalla öljymaalilla. Talo oli valmis ottamaan vastaan ensimmäiset asukkaat.

Gebhard muutti vaimonsa Lauran ja pienen Johannes pojan kanssa. Johannes poika oli syntynyt Särkelän talon piharakennuksessa huhtikuun 8 päivänä 1864. Kasteessa saatu nimi Johannes vaihtui varhaisina kouluvuosina Hannekseksi.

Puustellin pihapiirissä sijaitsee Kemijärven Kuvanveisto Viikkojen näyttelyhalli. Halli on rakennettu Uiton entisestä venevajasta.

Kuvanveisto viikot vuodesta 1985 alkaen, nykyään joka toinen vuosi, kaiken kaikkiaan 17 kertaa Kemi-

järven yöttömässä yössä on veistetty. Tapahtumaan on osallistunut 246 kuvanveistäjää ympäri maailmaa.

Veistoksia on kertynyt yli 400. Puustellin pihapiiristä löytyy ulkoveistoksia mm SOS, Totemmi, Seidi ja

Asetelma muutamia mainitakseni. Veistoksia on esillä kaupungin julkisissa tiloissa ja ulkoveistoksia ympäri kaupunkia.

HANNES GEBHARDIN PATSAS 

Osuustoiminnan ”isän” Hannes Gebhardin patsas sijaitsee hänen syntymä kotinsa paikalla ” Kiuaspuistos-sa” Särkikankaalla. Patsas on tehty poltetun Särkelän talon savupiipuista ja luonnonkiviuunista.

Patsaaseen liittyy tarinakin, vuonna 1948 Rovaniemen SOK:n konttorin johtaja Martti Mustonen tuli Kemijärvelle ostamaan tonttimaata ja hänellä oli mukanaan ajokoira Filo. Koira oli hermostunut automatkasta ja hyökkäsi pihalla osuuskaupan hevosmiehen kimppuun. Välikohtauksen jälkeen Mustonen

Välikohtauksen jälkeen Mustonen päätti, että tällä reissulla ajokoira Filosta oli päästävä erilleen. Ostajakin löytyi, osuuskaupan myymälähoitaja osti Filon 10 000 markalla. Rahat käytettiin tonttimaan ostoon.Patsaan suunnitteli arkkitehtiylioppilas, sittemmin Oulun Yliopiston rakennustaiteen professori Esko Järventaus. Patsas paljastettiin 10.7.1949 Gebhard juhlassa Kemijärvellä.

Hannes Gebhard oli kuusi-vuotias, kuin perhe muutti Kemijärveltä Paltamoon.

Oulussa hänen opiskelija toverinsa oli Matti Heikinheimo, Kemijärven kirkkoherran poika , josta sittemmin itsestäänkin tuli Kemijärven kirkkoherra. Kaiholla pojat kuulemma muistelivat kauniita Kemijärven maisemia.

Koskaan Hannes Gebhard ei unohtanut lapsuusvuosiaan Kemijärvellä, koko aikuisikänsä hän kantoi

huolta kemijärveläisten nuorten opiskelu mahdollisuuksista. Kannustaen heitä opintojen pariin ja opin-

tojen jälkeen palaamaan synnyinseudulle tekemään työtä kotiseudun hyväksi.

                                LEPISTÖN PUUSTELLI