Eletään heinäkuunensimmäistä viikkoa,vuoroin paistaa,ukkostaa,sataa,tuulee...taphtumarikas viikonloppu takana.Kemijärvipäivät olivat hyvin kulttuuriptoiset,sanataiteen puolelle kallistui.Ehkä ei ollut kaikien mieleen,musiikkis kaivattiin ja järjestöjen panostusta.

Samalla viikonlopulla oli myöskin papatuspäivät,sade sotki sunnuntain ohjelmaa,ilmeisesti käviämäärissä ei päästy tavoitteeaeen.Kovin vähän oli porukkaa niin Taivaan tulien kiertoajelulla,kuin museon muotinäytöksessä,kävellen Kemijärvi,oli ensikertaa ohjelmassa.

Voimakkaampia markkinointi toimenpiteitä olisi tarvittu,ei riittänyt some.Radiomainontaa oli kylläkin Kajauksessa,olisi kaivannut tuekseen jutun juurta Lapin Kansassa.Tapahtumien koordinointikin olisi ehkä auttanut,päällekyyksien välttämiseksi.Nyt oppirahat on maksettu ja ehkäpä jotain opittu,tulevaisuuden varalle.Jälkiviisaus on yleensä se paras viisaus,näinhän se aina on ja tulee olemaan.

Sekin on todettava tosiasia,jokaisella tuotteella on oma elinkaarensa,ellei se pysty tarpeeksi uusiutumaan...tulee niinsanottu näivetystauti.Itseäni voin syyttää hulmuhelmolmoista.En edes älynnyt taustamusiikiksi laittaa vanhoja savikiekkoja soimaan,tyhmä minä."mannekiinit" ja juontaja saivat kiitosta lämpimästä esityksestä.

Kirja projekti pyörii päässä...mukana faktaa mausteen fiktiota.Rohkelikoteema hanke askaruttaa,onneksi siinä liikutaan sadunhohtoisessa maailmassa,mielikuvituksella ei ole rajaaitoja...tonttuja,maahisia, menninkäisiä...