Ne kymmenet aamut,kun istuin museon kaivonkannella,aurinko hyväili kasvojani ja ajatukseni harhailivat sinne ja tänne.Silmieni eteen avautui museon idyllinen pihapiiri,vanhoinen rakennuksineen,jotka henkivät mennyttä aikaa.Mielikuvitus sai vallan,miltä tuntuikaan elämä tässä paikassa satavuotta sitten.Navettassa oli lehmiä,lampaita ja hevonen.Emäntä astelemassa navettapolulla,isäntä takoo pajassa,sieltä kuuluu iloinen kilkatus.Piipusta nousee ohut savukiehkura taivaalle,uuni lämpiää,kutkuttava tuoksuu leviää,paistuvan rieskan myötä.Isommat lapset paimentavat pienempiään.

Pirtin lattialle on lauantain kunniaksi levitetty raikkaat,vasta pestyt räsymatot,Ämmi tikkaa täkkiä omassa kammarissaan,vanhaisäntä loikoo pirtin "ituloodassa"päivälevolla.Pirtin ikkunoilla kukkii pelargoniat.Isommat pojat on komennettu savusaunan lämmitykseen,lämmitys on hidasta ja aikaa vievää puuhaa.Mutta vaiva palkitaan,kun illalla saa palkaksi kipakat löylyt,vielä kun vastalla kropsuttelee suloinen raukeus leviää keholle.

Sauna puhtaana väkikokoontuu pirttiin,nauttimaan iltasta.Rieskaa,suolakalaa,piimää palan painikkeeksi.Ämmi muisteee omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan.Emmän ahkerat kädet paikkaavat ja parsivat vaatteita,ei jouten joudeta istumaan.Aherrusta aamusta iltaan,pikkusen yösyvännä silmiä ummistetaan,ajatukset askartelevat tulevissa töissä.

Omat siniset ajatukseni elävät tässä ajassa,millä houkutella asiakkaita tutustumaan museoon,miten uusitaan näyttelyitä,miten saadaan rahat riittämään....kovin arkipäiväisiä ajatuksia.Romantisia ne minun siniset ajatukseni ovat,kovin askartelevat vintillä olevien vanhojen vihkipukujen ympärillä.Sitten keksin idean,valokuvanäyttely hääkuvista.Pieni tarina mukaan.Ajatus jää itämään,jos mahdollista se toteutetaan kesällä2017,liittyen Suomi 100 tapahtumaan.