SUOMALAISEN UUDISASUTUKSEN TULO

 

”Kuka käpsehti ensimmäisenä Kemijärven rantamilla?”

 

Vanhimmat Kemijärven seudun suomalaisasusutusta koskevat kirjalliset tiedot ovat niin varhaiselta ajalta kuin 1480- luvulta. Jolloin eräät Pohjanmaan miehet valittivat kirjeessään silloisen Ruotsi – Suomen valtionhoitajalle Sten Sture vanhemmalle, että vienankarjalaiset joukkiot olivat hyökänneet heidän kimppuunsa Kemijärvellä, tappaneet muutaman kalastajan, sekä ryöstäneet heidän saaliinsa. Kirjelmä osoittaa, että suomalaiset sekä karjalaiset erämiehet liikkuivat silloin Kemijärven maisemissa.

Esimerkiksi vuoden 1554 haukiveroluettelon mukaan Kemijärvellä kalasti kuusi rovaniemeläistaloa, kaksi Paakkolasta ja yksi Liedakkalasta.

Kuningas Kaarle IX kirjoitti 1610 Pohjois-Pohjanmaa lohivouti Hans Kopmannille,  että Kemijärven rannoilla on hyviä maita asuttavaksi, ja kehotti Kopmannia hankkimaan sinne uudisasukkaita. Kaarle-kuningas lupasi uudisasukkaille kolmen vuoden verovapauden ja määräsi myös, ettei kukaan saisi käydä kalastamassa heidän valtaamillaan alueilla.

Sotatilan takia käskyjä oli vaikea nopeasti noudattaa. Ruotsin armeija teki

mittavan sotaretken Kemijärven kautta Kuolan linnaa vastaan helmikuussa

1611.

Kesä 1611 muistettiin suurena karkukesänä, jolloin jokivarsien asukkaat

pakenivat kauas erämaihin piilopirtteihin. Ryöstöretket loppuivat, mutta meni luonnollisesti pitkään, ennen kuin asukkaat alkoivat luottaa rauhan pysyyvyyteen.

Useat tutkijat ovat olettaneet Kemijärvellä olleen tilapäistä uudisasutusta 1580-1590-luvuilla. Asiasta ei ole kuitenkaan löytynyt yhtään sitovaa dokumenttia

Vanhan perimätiedon mukaan Kemijärven ensimmäinen uudisasukas olisi

ollut Paavali Halonen. Hän olisi löytänyt Kemijärven kalaisat vedet ja koske

mattomat riistamaat palatessaan sotaretkeltä. Asiakirjojen mukaan Halonen ja Hyvönen olisivat asuneet Rovaniemen kylässä 1590 loppupuolella, heidän uudistilansa olisivat sijainneet Olkkakosen rannalla Kemihaarankylässä. He olisivat muuttaneet tilapäisesti kaskeamaan Kemijärvelle Täyssinän rauhan jälkeen 1595.

. Aktiivisen sotilastoiminnan aikana he olisivat muuttaneet takaisin Rovaniemelle.. Perimätiedon tietämys on yleensä epävarmaa, mutta tiedoissa saattaa olla totuuden siemenkin,ehkäpä Halonen olikin Kemijärven ensimmäinen uudisasukas.. Mutta jos Halonen on ollut ensimmäinen uudisasukas monien tutkimusten mukaan hän on aikaisintaan tullut Kemijärvelle 1611.

 

Kemijärven asutus vuonna 1618

 

Vuoden 1618 väenottoluettelo on poikkeuksellisen pätevä lähde tutkittaessaasutushistoriaa. Siinä luetellaan tarkasti Kemin pitäjän talojen miesväki maaliskuun 12. päivänä. Niilo Juhonpoika asui Helisteessä ja Jaakko Heikinpoika Oinas Kangasniemennenänpäässä nykyisen Kankaan tilan paikkeilla.. Jaakko Oinas on asiakirjojen mukaan Kemijärven ensimmäinen uudisasukas. Hän saattoi asua Kemijärvellä heti aselevon jälkeen 1613 1620 Kemijärvellä asui varmasti kolme talonpoikaa. Niilo Juhonpoika oli kotoisin Rovaniemen Korkalon kylän Paavalniemeltä. Hän saattoi asua jo Kemijärvellä 1615. Niilo muutti kuitenkin muutaman vuoden kuluttua kotikylälleen. Jaakko Oinas ja Pekka Pöykiö jäivät Kemijärvelle. Nämä tiedot perustuvat sukututkija Ilkka Väätin tutkimuksiin.

 

 

Seppo Ervastin mukaan ensimmäinen varma tieto Kemijärven puolelle

asettuneesta uudisasukkaasta on vuodelta 1622, jolloin Jaakko Heikinpoika Oinas anoi uudisasutuslupaa.

Matti Enbuseken väitöskirjan mukaan, Kemijärven ensimmäiset tunnetut

talolliset olivat Pöykiöt, kun kaksi Auttin Pirttikoskella asuneita veljeksiä

muutti Luusuaan ja Juujärvelle asumaan 1622.

Vuoden 1630 maakirjan mukaan Kemihaaran kylä jaettiin Kemihaaraan ja

Kemijärven kyliin.

Kemijärven talot vuonna 1631

 

Juho Heikinpoika Karvonen

Erkki Laurinpoika Tarvas

Jaakko Heikinpoika Oinas

Olli Pekanpoika Pöykiö

Matti Matinpoika Karppinen

Paavo Paavonpoika Halonen

Heikki Häikiä eli Häkkinen sittemmin Luusua

Mikko Paavonpoika Honkanen

Simo Simonpoika Pelkonen

Pekka Pekanpoika Kärppä

Klaus Klaunpoika Kärppä

Juho Ollinpoika Hamara

Juho Mikonpoika Kättö

 

Vanhimpien säilyneiden maakirjojen mukaan Kemijärvellä olisi ollut nämä

yllämainitut 13 taloa jotka maksoivat veroa. Maakirjassa Kyllä lukee”Kiemi

Träsk” (Kemijärvi) johon on merkitty 13 taloa, joista neljä kuuluu Kemihaaran kylään.. Kemihaarahan oli Kemijärven naapurikylä etelän suuntaan, joskin raja on saattanut olla häilyväinen. Siitä johtunee tämä virhe historian tiedoissa.

 

Paavo Paavonpoika Halosen talo jakaantui kolmen pojan kesken 1636. Vanhin veljeksistä Paavo jäi asumaan Halosenniemeen. Pieti perusti Pietilän talon ja Olli perusti Ollilan talon Isokylälle.

Uudisasukkaiden elämä oli luonnon armoilla olemista, metsä antoi riistaa ja

järvistä saatiin veden viljaa. Talolliset toivat tullessaan kotieläimiä, lampaita,

lehmiä ja saattoipa tulla muutama hevonenkin 

 

Elettiin omavaraistaloudessa ainoastaan rautaa ja suolaa hankittiin markkinoilta. Turkikset olivat suuressa arvossa, niillä käytiin vaihtokauppaa.

Kuivattu kapahauki olikin pitkään paikkakunnan yksi tärkeimmistä vienti-

artikkeleista voin ohella. Kapahaukea kuljetettiin suuret määrät myytäväksi

Kemiin ja sieltä edelleen Itämeren suuriin kaupunkeihin.

Kapahauella maksettiin veroja ja kymmenyksiä niin kruunulle kuin kirkollekin.

Vaikka asukkaita oli vähän ja erämaita ja kalavesiä olisi luullut olevan riittä-

miin kaikille. Kyläalueelle lappalaisilla oli ollut ” ikuisista ajoista saakka”

pyyntioikeuksia, käytiin lappalaisten kanssa jatkuvasti kahnauksia varsinkin

uudisasutuksen alkupuolella. Kala-apasista käytiin kiistaa aina 1700-luvulle.