Sunnuntai...toukokuun toinen sunnuntai,äitienpäivä.

Äiti.tuo maailman kauneinen sana.Siinä maistuu ,lempeys,rakkaus,neuvot ja ohjeet elämänreppuun pakattavaksi.Äidin rakkaus on täysin pyyteetöntä,olkoon elosi polku minkälainen tahansa,ei äidin sydän koskaan lakkaa lastaan rakastamasta.

Minulle ei vuodessa ole äitienpäivä yksia ainoa päivä,vaan joka ainoa päivä.Vaikka katselet tähtien takaa elämääni,siunaavat ajatuksesi seuraavat mukanani.Paljon olen sinulle kyyneleitä ja murhetta tuottanutPaljon jäi kiitoksia lausumatta ja anteeksipyytämättä.Silti olin loppuun asti sinun kulta tyttösi,kannattelit minua kaikissa elämän tyrskyissä eteenpäin.Toivoit aina tyyniä tuulia elonipurteen.

Kiitos äitini...olit minulle tärkeä,vaikka se jäi usein sanomatta.Kiitos että olit äitini ja sain olla sinun tyttösi.

Usein äidin arvon ymmärtää vasta sitten,kun häntä ei enää ole olemassa.Lapsena äiti aina komentaa,nuorena jakaa ohjeita...sehän ei meitä mielytä.Haluamme olla minä itse,joka tietää kaiken ilman äidin neuvoja.

Minulla ei ole omia lapsia,en koe sitä näin äitienpäivän aikaan minään ongelmana.Sylissäni on aina ollut tilaa lapsille,aina sinne,joku lapsi tiensä löytäni,nyt siellä on tilaa Siirille ja Villelle.Entiset sylissä istujat ovat löytäneet oman paikkansa maailmalla,yhteydenpito jatkuu...

Siiri totesi,kun joku sanoi,että Henni on sinulle,kuin mummi,ei mikään mummi,van hyvä lapsenmielinen kaveri.En jaa ohjeita,enkä kasvata...mutta toteutan pieniä toiveita.

Joskus äitini kertoi,miltä tuntui,kun ei ollut äidin syliä,vaikka kasvattikoti oli hyvä.Pienenä hän haaveili miltä tuntuu kiertää kädet äidin kaulaa ja painaa pää rintaa vasten.Ehkäpä hänellä oli sen vuoksi suuri sydän,kaikkia pieniä ihmisiä kohtaan.Muistan aina äidin lämpimän sylin ja kädet,jotka silittivät hiuksiani ja lohduttavat sanat,kun suru valtasi mieleni.

Katselen kuvaasi lempeää hymyäsi,rakkautta tuikkivia silmiäsi..elät muistoissani...