Miten puu voi soida kysyi pikku Ville...järjästimme museolla Kemijärviviikon yhteydessä lasten ikioman puuhapäivän.Paju-pillin ja tuohisormuksen tekoa.Meissä aikuisissakin se herätti hyvin paljon nostalgisia ajatuksia ja muistoja.Niin miten se puu voi soida kysyttiin..enpä heti osannut vastata,nyt tiedän...ilmavirtakulkee pillissä olevien reikien kautta ja saa sen soimaan.Oppia ikä kaikki.

"Tuohinen sormus ja lempeni vaan,ne kestää yhden illan kerrallaan"näin laulussakin sanotaan.Monta paria päivänaikana museolla kihlattiin.Eräs äiti videoi sormuksen teon,videoa on katseltu eripuolilla maailmaa.Saimme vieraaksi japanilaisen kouluryhmän,heille piti sormuksen tekoa myöskin opettaa.

Idea vanhanajan koulupäivän järjestämisestä syntyi myöskin kaivonkansi istunnon tuotteena.Siiryimme aikaan 50-luvulle,silloin Sepäntalossa pidettiin koulua.Tarvittavan reksiviitan kaivelimme museon uumenista.Kirkkoherramme piti aamuhartauden,kuten ennen oli tapana aloittaa koulupäivä.Mustepullo ja mustekynä olivat päivän kohokohdat.Jokainen sai kaunokirjoituksella kirjoittaa nimensä,imupaperi ja musteläikät tulivat tutuksi.Ruokana oli makaroonivelli,joka oli suurimmalle osalle uusituttavuus,ennakkoluutottomasti jokainen sitä maistoi.Lisänä oli eväsvoileivät ja maitopullo.Syyskesällä saimme vieraaksemme japanista ystävyyskaupungin koululaisia,myöskin heille tarjosimme vanhanajan koulupäivän.

Monena jouluna kutusimme kaupungimme päiväkotilapset joulujuhlaan museolle,voi niitä kirkkaita lasten silmiä ja heleitä ääniä,kun he lauloivat joulupukille.Joulupukilla oli tuomisinaan pussi josta öytyi omena,tikkari,pipari ja kiiltokuva,niin kuin silloin ennen.Museolla asustaa Pajatonttu Paavo,Saunatonttu Topi,navettatonttu Seja ja oli meillä pirttitonttu Helmikin,mutta hän pääsi kerran linnanjuhliin,rakasui siellä Mäntyniemen kotitonttuu ja jäi sille tielleen.Saunatonttu oli ehdoton lasten suosikki,se laiskius,makoili vaan lauteilla ja vaati herätäkseen pipareita.Monta kertaa herahti kyynrl silmäkulmaan kaupassa,kun tapasin päiväkotilapsia,kuinka hyvältä tuntui kuulla "sinä olet se museon kiva täti"Paras kiitos ikinä.

Ei välttämättä kaikki museoihmiset pitäneet ideoistani...tapanani ei ole kysellä kuka mistäkin pitää,pääasia oli asiakkaiden tyytväisyys,ehkäpä pienen pieni kipinä syttyi lastenmielissä museoamme kohtaan.Viime keväänä meillä vieraili runsaasti lapsia,Rovaniemeltä ja Kuusamosta leirikoulun merkeissä.Monta kiitosviestiä olemme saaneet opettajilta ja vanemmilta onnistuneista vierailuista,joissa meitä auttoi Särkelänkoulun kuudesluokkalaiset.

Kultainen sääntöni on aina ollut tapahtumien järjestämisessä,asetu asiakkaan asemaa,puhu samaa kieltä hänen kanssaan.Lunta on tullut tupaan ja jäitä päähän,mutta yllättävän hienotunteisesti paikalliset ovat tapatumajärjestelyihin ovat suhtautuneet...olen heidän ikioma kylähullunsa.

                                                 Saunatonttu Topi