Kesätuuli ja aurinko sulattavat jähmeimmänkin mielen,pilke ilmestyy silmäkulmaan,katse etsii suuta hymyilevää.Sydämessä väräjää...ensilemmen oireita.Ensilempi...ensirakkaus,voi siitä on aikaa yli 50-vuotta,mutta muistoissa,kuin eilen.

Muistan kun nojailin,muka välinpittäämättömänä lehmiveräjään,kuitenkin aistit valppaana,eikö sitä naapurn kesävierasta jo näy aamuiunnille.Jo vilkkui siniset shortsit koivikossa.Tunnin odotus oli palkittu.Poika porhalsi ohitseni,luomatta katsettakaan minuun.Pettymys.Lorvin perässä kalliolle istumaan.Yhtäkki tunsin kirvelyä ahterissani,pomppasin kiivaasti ylös...apua olin istunut muurahaispesään.Kiljuin aito naiselliseen tapaan,johan poika juoksi luokseni rannalle,"Mikä hätänä"näytin paikkaa johon olin istunut,muitta mutkitta hän tarttui käteeni ja juoksutti järveen.Takamus oli,kuin tulessa,mutta sydän pomppi kiivaasti,pitihän unelmien prinssi minua kädestä kiinni.Heittäydyimme aaltojen lempeään syleilyyn,sinne unohtui murkut ja kirvelyt.Siit' alkoi unelmien kesä.

Illat käveltiin Niemisjärven raitilla käsikädessä,portilla ujosti suikkattiin suuta.Haaveiltiin tulevasta elämästä,me kuusitoistakesäset.Leijailin pilvissä,olin rakastunut,päättömästi,ihanasti.Mutta yhtenä iltana näi suuren rakkauteni kävelevän kauniin,kaupunkiaistytön kanssa,vilkaisi minua vain altakulmiensa.Kutistuin mitättömään kokooni,häpesin maalaismaista rusketustani,meikittömiä kasvojani,pisamia nenän päällä,aurinkon haalistamaa pumpulikolttua.Taisin pirauttaa muutaman kyyneleenkiin.Sinne haihtui tunteet suvituulen mukana ja niin kuoli ensirakkaus...