KEMIJOEN LÄNSIPUOLTA VUOSTIMOON, SUVANNON KAUTTA

PYHÄTUNTURILLE

 

Tohmo, Leväranta, Tapionniemi, Vuostimo, Saukkoaapa, Suvanto

Pyhätunturi unohtamatta Javarusta.

 

Älä etsi silmää sinistä, älä poskea punoittavaa, etsi sydäntä sellaista, jota voit

sinä rakastaa.

Näin riimitteli ” Tapioniemen Ruuneperi” armeija aikana Oulussa 7.11.1927

 

 

TOHMO KYLÄ LÄHELLÄ KESKUSTAA 

Lähellä Tomon kylää sijaitsevat entiset Salcompin tuotantotilat, 2003 teh-

das siirsi tuotantonsa Kiinaan. Historiansa aikana tehdas työllisti parhain-

millaan yli 700 henkilöä. Nykyisin Salcompin tiloissa toimii 11 eri yritystä.

Tohmon kylän ensimmäinen asukas Pekka Tuuliainen Kajaanin Oterman

kyläastä, muutti Tohmoon 1600- luvun lopulla. Perimätiedon mukaan, Toh-

monvaaralle, riistamaiden ja kalavesien äärelle.

Tohmolaiset ovat hankkineet elantonsa entisinä aikoina maataloudesta.

Kylä on tarjonnut kautta aikojen myöskin asukkailleen mahdollisuuden

ansiotyöhön kodin ulkopuolellakin.

Rajavartiosto tuli Tohmoon heti sotien jälkeen eli 1944, varusmieskoulutus

kesti vuoteen 1958, lopulliset jäähyväiset heitimme rajamiehille 2000-luvun

alussa, kun he siirtyivät johtopaikkoineen Sallaan. Taisi moni Tohmon neito

löytää miehinkin rajamiesten joukosta.

Kylään rakennettiin heti 1950-luvun alussa, lastenkoti, vanhainkoti ja uusi

koulurakennus. Nykyään rajan tiloissa toimii matkailuyritys.

Kauppojakin oli ainakin Kiviniemellä ja Rytilahdella, myöhemmin Korvalla.

Laineella ja Lähdesmäellä. Posti oli Kiviniemenkaupan yhteydessä.

Karvakon sähkölaitos alkoi tuottaa sähköä 1921 kemijärveläisille. Sähköä

jaettiin aamu kuudesta ilta kymmeneen, ellei VPK:lla ollut iltamia tai Honka-

lalla kiireellisiä leikkauksia sairaalassa.

Tohmolainen isäntä Arvid Pekkala hankki paljasjalka kemijärveläisenä en-

ensimmäisen moottoriveneen, jolla hän kuljetti tavaroita ja suoritti tilaus-

ajoa. Ensimmäinen moottorivene oli ilmeisesti kirkkoherra Heikinheimolla.

Tohmossa on aina kasvatettu hevosia ja hevosen kasvatus jatkuu tänä-

päivänäkin.

Tohmon koulu lakkaa keväällä 2010 oppilaat siirtyvät Särkikankaalle.

LEVÄRANTA 

Kaksi on kiveä toinen kalmistossa toinen pihlajan alla kotipuutarhassa.

Työ ei maistunut Ransukan Juho Kustaalle, veri veti taiteeseen ja Lappi

tarjosi aiheita.

Pihlajan alla olevassa on tylpällä taltalla kirjoitettu 1904 taiteilija Kyyhkysen

testamentti. ”Terveisiä sano maailmalle lapsuuteni ystävä. Muistakaa minua.

J. K. Kyyhkynen

Taiteilija oli kova naistenmies, hänen mottonsa oli” Kas ihmisellä on taipumus rakastua, mutta kaikeksi onneksi hän osaa rakkauden unohtaa.”

Taiteilija Kyyhkynen Levärannan ”suuri poika” eli lyhyen mutta kiihkeän elämän. Kyyhkynen oli kuollessaan vain 34-vuotias.

Alun perin Levärannan nimi on ollut Helistekangas. Perimätiedon mukaa

Levärannan vanhin tila on Ransukka, jonka on perustanut knihtikorpraali

Esaias Johanninpoika Granroth 1760 luvun alussa. Myöhemmin suku-

nimeksi on vakiintunut Kyyhkynen.

Levärantalainen Paulus Kyyhkynen oli höökeri eli ruokakauppias ,joka teki

kauppaa ruijalaisten kanssa, myyden poronlihaa ja voita. Ostaen ruijalaisilta

suolaa, sokeria, kahvi ja mausteita.

Levärannalla on ollut myös vesitehdas, eli liomnaaditehdas Kalle Kaisa-

matilla 1800 – 1900 lukujen vaihteessa. Kaisamatin suvusta löytyy saarna-

miestä ja kunnallismiehiä.

Levärannalle hankittiin myöskin ensimmäinen niittokone Kyyhkysen tilalle

1800-luvun lopulla.

Levärata on tyypillinen jokivarsi kylä, ensimmäiset asukkaat tulivat varmaan-

kin riistamaiden ja kalavesien vuoksi. Maatalous ja karjahoito olivat kylän

elinkeinot. Kylässä on ollut koulu, kauppa ja posti. Nykyään kylässä on muutama lypsykarjatila ja perunanviljelystila.

LUOKANAAPA 

Luokanaapa on Maatilahallituksen asutusalue, jonne asutettiin ihmisiä

sodan jälkeen, asukkaita kuitenkin oli niin paljon, että tarvittiin oma koulu.

Koulu oli toiminnassa 1946 – 1964.

TAPIONNIEMI 

Tapioniemen ensimmäinen asukas, Olli Tapio 1632, perusti Tapio nimisen tilan. Perimä tieto kertoo, Tapioniemen Niemelän talo Airosvaarassa olisi ollut kyän ensimminen talo.

Samalla tavalla talot kohosivat jokivarteen, kuin muissakin Kemijärven kylissä. Antoihan joki vedenviljaa mukava lisä ruokapöytään. Joki oli myöskin

kulkuväylä muuhun maailmaan. Kesällä matkaa tehtiin veneellä, laivaliikennettä kirkonkylään harjoitti Kemijärven Höyrylaiva OY vuosina 1909-

1934, talvisin matka taittui hevosella tai porolla.

Kuvernöörille tehtiin anomus tien rakentamisesta Ketolasta Sodankylän kautta Rovaniemelle vuonna 1906, mutta Sodankylä ei hyväksynyt asiaa.

Tie valmistui Kemijärveltä Pelkoseniemelle vasta 1934.

Oma koulu rakennettiin kylän keskelle 1932, koulu lakkautettiin 1997. Sähkö-

valot syttyivät kylässä 1950. Kylässä oli vielä 1980-luvulla kaksi kauppaa,

posti, terveystalo ja kappeli. Tänä päivänä on jäljellä ainoastaan kappeli. Koulu myytiin matkailuyritykseksi, muttei ottanut ilmeisesti tuulta purjeeseen jatkuakseen.

Tänä päivänä Tapioniemessä toimii Saarenputaan kalanviljelyslaitos, taksiyritys ja muutama pieni koneyritys,asukkaita n.180.

Tapioniemen Kaakkurivaarassa asusti veljespari Aapi ja Vili Kaakkurivaara.

Aapilla oli sana halussa, häntä sanottiinkin leikillisesti Tapioniemen Ruune-

periksi. Veljensä Vilikin oli huumori miehiä, häntä tituleerattiin Kemijärven

”väinämöiseksi”, vaikka halon ois Vilin käteen antanut siitäkin hän loihti sä-

velet. Hänelle rakkain soitin oli kantele, itse Ulla Katajavuorikin ihasteli Vilin

soinnutuksia. Vielä vanhoilla päivillään, Maria vaimon kuoltua, Vili asusteli

yksinään Oinaan koululle. Hänellä oli puhelin ja sukulaiset soittelivat usein.

”Missä sinä asut? kysyivät ” Täällä ollaan, sanoi Mooses pensaasta; johtaja-

opettajana Oinaan koululla,” vastaa Vili.

VUOSTIM0 

Täällä on kotini, täällä juureni, täällä synnyin seutuni,

ilot lapsuuden, polut muistojen, mieltäni lämmittää.

Ote Vuostimo valssista sanat ja sävel Lasse Kunnari

 

Vuostimo on Kemijärven pohjoisin kylä. Tarina kertoo, että Vuostimon nimi

olisi ollut lapinkielellä Vaadinmaa. Vaadin on emoporo.

Vuostimon ensimmäinen asukas Matti Talvensaari asettui 1700-luvulla asumaan Autioniemen Talvissaareen. Talvissaaressa on nähtävissä vielä

kaskiviljelyksen jäänteitä. Vuostimossa on aina harjoitettu voimakkaasti maa-

taloutta. Kehittyvä Kemijärvi näyttelyssä 1971 presidentti Kekkonen ihasteli

vuostimolaisen Hulda Sarivaaran karjaa, kyseisellä tilalla harjoitetaan maa-

taloutta tänäänkin.

Rakennuskulttuuri on pääasiassa sodanjälkeistä, kuten muissakin kylissä, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

1910 perustettiin Vuostimoon saha, yritys oli ylikyläläisten yhteinen yritys.

( Ylikylän muodostavat Vuostimo, Oinas ja Tapioniemi) Saha teki konkurssin

1930- luvun laman kourissa, mutta pian konkurssin jälkeen perustettiin uusi

yhtiö. Sahatavaraa vietiin peräti ulkomaille asti. Kemijärven säännöstely lopetti sahantoiminnan 1965.

Korpelan Eemillä oli Eko- kenkätehdas Vuostimossa, yritys perustettiin 1936.

Tehtaan ylivoimaisesti paras myyntiartikkeli oli huopaiset hiihtokengät, puo-

lustusvoimatkin hankki kenkiä käyttöönsä. Korpelan kenkä malli täytti ”kaik-

ki vaatimukset, mitä pohjoismaiselta kengältä yleensä ja yksityiskohtia myö-

ten tarvitaan” kerrotaan kesällä 1937 Koillis-Suomi lehdessä. Vuostimolaisten

mielestä Korpela omasi erinomaisen liikemiesälyn. Hän perusti maakaupan

Vuostimoon 1922.

Tiilitehdas toiminta käynnistyi Vuostimossa sodanjälkeen, mutta ei kannat-

tanut pitemmän päälle, koska tiilien tekeminen oli käsipelillä hidasta ja kal-

lista.

Vuostimon ja Vuostimojärven savi on aina ollut hyvälaatuista, olipa Arabian

tehdaskin 1960- luvulla kiinnostunut kyseisestä savesta.

Vuostimon Betoni perustettiin 1964, yritys valmisti elementtejä AIV torneihin.

Mitään teollista tuotantoa ei tämän päivän Vuostimossa ole, kolmella tilalla

harjoittaan maataloutta ja kahdella tilalla harrastusluontoisesti hevosenkasva-

tusta.

Kuukiurun lomakylä ja muutama mökkivuokraamo toimii tämän päivän Vuostimossa. Kaupat, ja koulu ovat poissa. Asiamiesposti löytyy Ilmolantieltä,

kivituotteita valmistetaan entisissä osuuskaupan tiloissa.

Kylän värikäs persoona Osmo Kulpakko sävähdytti niin hyvässä kuin pahassa kyläläisiä tempauksillaan. Osmon äiti oli ”koulun rouva” ja isä opettaja..

1925 perustettiin Ylikylän osuuskassa, joka toimi mm. Vuostimon koululla, mutta, vuonna 1935 osuuskassa siirrettiin Tapioniemen Kaakkurivaaraan

Aapo Kaakkurivaaran taloon, jossa se toimi vuoteen 1951. Pankki oli aina

auki, kun isäntä oli paikalla. Pankin toiminta siirtyi Tapioniemen Osuuskaupan

yhteyteen ja toimi siellä vuoteen 1966, jolloin se liitettiin Kemijärven Osuus-

kassaan.

Ylikylässä on aktiivisesti toimiva metsästys- ja kalastusseura, sekä Vuos-

timon nuorisoseura. Hautausmaa löytyy myöskin kylältä.

SAUKKOAAVAN KAUTTA SUVANTOON 

Saukkoaapa ja Suvanto kuuluvat Pelkosenniemen kulttuurimatkailun piiriin,

mutta Suvanto on monella tapaa mielenkiintoinen matkailukohde, joten poik-

keamme naapurikunnan puolelle.

Koko Suvannon kylä on kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde. Suvannon kylän ensimmäinen asukas oli Paavo Hiltunen, jonka tiedetään olleen kylässä

tilallisena vuonna 1696. Tilan nykyinen asuinrakennus on kylän vanhin talo yli

200- vuotias. Kylän idylli on hyvin säilynyt ahkeran kunnostustyön ansiosta.

Kylässä voi aistia edelleen kiireettömän, vuosisatojen vanhan tunnelman.

Suvannon kylä sijaitsee Pelkosenniemellä, Kitisenjoen varrella. Se on ainoa,

Lapin sodan tuhoilta säästynyt kyläkokonaisuus.

Suvanto eli väinä tarkoittaa leveää ja syvää kohtaa joessa. Suvannossa vesi

liikkuu muuta jokea rauhallisemmin, koska leveässä uomassa vedellä on

enemmän liikkuma varaa.

Suvannon kylän palveluja:

Galleria – Kahvila Säpikäs, saneerattu vanhaan navettaan, Mettiäisen Kelomökit ja Suvannon museokoulu.

PYHÄJÄRVI, PYHÄTUNTURI JA VUOSTIMOJÄRVI 

Pyhäjärven kylänraitilta avautuu kaunis näköala Pyhäjärvelle ja sen takana kohoavalle Pyhätunturin tunturijonolle. Kylä sijaitseekin Pyhätunturin kainalossa ja Luostolle on vain noin. 15 minuutin ajomatka. Kauniin

Pyhäjärven rannalla on Loma- Oravan matkailuyritys, monipuolisine palveluineen.’

Pyhätunturi on yksi maapallon vanhimmista vuorista. Se syntyi yli 2000 miljoonaa vuotta sitten. Tunturi on pääosin muinaismeren ranta- ja pohjahietikosta muodostunutta kvartsiittiä. Paikoin voi nähdä kivien pinnalla muinaismeren rantahiekan aaltojen jälkiä.

Pyhätunturin viidestä kerosta (puuttomasta huipusta) korkein on Noitatunturi,

joka kohoaa 540 metriä merenpinnan yläpuolelle. Pyhätunturin erikoisuutena

on jyrkät rinteet, huippuja erottavat syvät kurut, karut louhikot ja rakat.

Pyhätunturi on Suomen eteläisin suurtunturi.

Pyhätunturin kansallispuisto on Suomen vanhin kansallispuisto, perustettu

vuonna 1938. Puisto sijaitsee Kemijärven kaupungin ja Pelkosenniemen

kunnan alueella.

Pyhänkasteenlampi ja – putous, Pyhänkasteen lammella on perimätiedon

mukaan kastettu lappalaisia kristinuskoon jo yli 500 vuotta sitten. Aikoinaan

Pyhätunturi oli saamelaisten pyhäpaikka, jota kunnioitettiin. Nykyään putoukselle vie erittäin suosittu retkeilyreitti Pyhätunturin luontokeskuksesta.

Aittakuru on ainutlaatuisen kaunis luonnon teatteri, jossa soi kesäisin moder-

nia ja perinteistä suomalaista, lappilaista ja kansainvälistä musiikkia.

Aittakuru kätkeytyy Pyhätunturin rinteiden väliin ja avautuu huikeana rakkana.

Lapsuudestani 1950- luvulta muistan, kuinka joka juhannusaattona suunnattiin kohti

 Pyhätunturia. Perinteisiin kuului kiivetä Kulakero nimisen tunturin huipulle ihailemaan keskiyön aurinkoa. Siihen aikaan Pyhäjärven rannalla oli tanssilava,jossa saattoi pistää  jalalla koreasti.

Pyhätunturin kappeli on maamme ensimmäinen tunturikappeli.

Pyhän alueelta löytyy hyvin monipuoliset palvelut mm. kauppa, ravintoloita,

majoitusliikkeitä, ohjelmapalvelu yrityksiä, latuverkosto, hiihtohissit, kesäisin

vaellusreitit.

Taitelijat Hakava ja Särkelä maalasivat paljon Pyhätunturilla. Olipa Hakava

muuttamassa vakituisesti Pyhätunturille asumaan, tontti ja puutavarat oli jo

hakittu 1935, mutta kun tieto valtiontaidepalkinnosta tuli. Hakava valitsi opin-

tomatkan ulkomaille ja möi majahankkeen Göstä Mallanderille. Mallanderin

maja oli Pyhätunturin ensimmäinen matkailukeskus. Matkailukeskuksen eri-

koisuus oli elävät karhut.

VUOSTIMOJÄRVI 

Akseli ja Elina Rytilahti ostivat Halosen nimiseltä mieheltä erämaa mökin Pyhätunturin juurelta 1920 ja muuttivat sinne asumaan.

Yhdessä aherrettiin ja tehtiin pesää kasvavalle perheelle. Metsä väistyi pel-

lon tieltä. Selkonen antoi riistaa ja järvi vedenviljaa.

Kolme vuosikymmentä, aina vuoteen 1950, kyyhötti tämä asumus yksin kes-

kellä erämaata, vailla tieyhteyttä muuhun maailmaan. Vuostimojärvi sai 1950

maantien ja Rytilahdet naapurikseen joukon rintamiestiloja.

Vuostimojärvelle rakennettiin hieno koulu mosaiikki muurauksineen, joka on

ollut matkailukäytössä jo kolme vuosikymmentä. Nykyään tilat ovat autiot,

vanha polvi kuollut ja nuoremmat muuttaneet leivän perässä muualle.

JAVARUS 

Erämaakylään saatiin kylätie vasta 1930- luvulla, vaikka kylä sijaitsi syrjässä

kaikesta, asutus on yhtä vanhaa kuin muuallakin pitäjässä, koska kylästä on

löytynyt kivikauden löytöjä asumuksista.

Erämaakylä joutui usein vainon kohteeksi. Tarina kertoo eräästä neuvokkaa-

sta emännästä” vainolaiset olivat tulleet taloon, emäntä oli yksin kotosalla. Hän alkoi paiskia ovia ja huutamaan talon miesväkeä heräämään.” Tästä vainolaiset säikähtivät ja poistuivat.

Aivan tarkkaa tietoa ei ole ensimmäisten asukkaiden tulosta kylään, mutta

se tiedetään, että ensimmäinen asukas oli Suopanki nimeltään. Ilmeisesti

kalaisat järvet Suopankijärvi ja Javarusjärvi houkuttelivat asukkaita.

Ennen kylätien valmistumista kuljettiin Majavan ( Sarrijörven) kautta Ketolaan

ja sieltä Rovaniemelle. Kesällä johti polku Suopankijärven takaa Tapioniemeen ja toinen polku Morkkaperän kautta Tohmoon,josta oli vesiyhteys kirkolle.

 Vaikka kylätie saatiin, kelirikon aikana kylä oli täydellisessä motissa

tien huonon kunnon vuoksi.

Elämää helpotti kun 1960- luvulla silloinen TVH rakensi maantien kylään.

Koulu valmistui Javarukselle 1926, nyt kouluntiloissa toimii perhekoti.

1960- luvulla Javarus oli varsin elinvoimainen kylä. Siellä oli pitäjän, jopa

koilliskairan suurimmat karjat ja maitomäärät lähettäjää kohti. Kylässä oli

posti, kaksi kauppaa ja koulu. Sähköt kylään saatiin melkoisen myöhään

vasta 1960- luvulla.

Nuorison varttuessa, kotikylä ei pystynyt tarjoamaan työtä, leivän perässä

lähdettiin joukolla Ruotsiin, leveämmän leivän toivossa.

Tänä päivän kylä elää hiljaiseloa, kesäisin elämä vilkastuu, kun lomailijat

tulevat lomanviettoon synnyinseudlle.