KEMIJOKI AJANVIRRASSA

 

 

8000 eKr. Metropoli Jerikoa rakennettiin ja keramiikkaa alettiin valmistamaan 

Samaan aikaan Kemijoella 

Kemijärvellä käytettiin vanhemmalla kivikaudella kivikirvestä, siitä todisteena arkeologinen löytö.

Pelkosenniemellä tarvittiin korutalttaa, siitäkin todisteena arkeologinen löytö.

1000 eKr. Mooses raataili Jumalan kanssa ja sai kymmenen käskyä.

Roomaa alettiin rakentaa.

Samaan aikaan Kemijoella 

Kemijärvellä tarvittiin nuppivasarakirvestä

Kemijärvellä ”hiihdeltiin” löytönä Botnisen tyylinen suksi.

Savukoskella kansainvälistyttiin, löytönä kaksi rautatikaria länsieurooppalaista tuotantoa.

 

1600-luvulla

 

1618-1648 katollisten ja protestanttien välinen riita äityi 30-vuotis sodaksi.

1695- 1647 suuret kuolon vuodet Suomessa. väestöstä kuoli jopa1/4 ankariin oloihin:

vilja ei kasvanut, riistakin kärsi.

Oli lähdettävä parempien asuinolojen perään, jokia myöten Lappiin. Ja näin sai Kemijärvi,

Pelkosenniemi ja Savukoski ensimmäiset lantalaiset rannoilleen ja uudisasutus vakiintui.

1796 Kuningas vahvisti Lannan- ja Lapinrajan, toki sitä ennen oli käyty lähikontakti kosketusta saamelaisten ja uudisasukkaiden välillä.

Rajanvedon jälkeen alkoi saamelaisten käännyttäminen kristinuskoon. Hurjimpana

käännyttäjä toimi Kemin lapin ensimmäinen kirkkoherra Gabriel Tuderus. Hän nimitteli

saamelaisia ”lihanhimoisiksi sijoiksi ja saatanan ylläpitämiksi koiriksi, jotka vastustivat

oikeaoppista, puhdasta ja totista jumalanpalvelusta.”

Ensimmäiset kirkot Lappiin rakennettiin Inariin Pielpajärvelle 1647, Kemijärvelle 1648 ja Sodankylään 1689. Pielpajärvi ja Sodankylä, ovat vieläkin nähtävillä.

KEMIJOKI – VÄYLÄ JÄÄMERELLE 

Ensimmäiset merkinnät Kemijoesta ”valtaväylänä” mainittiin jo 1500-luvulla.

Kemijoki ja juuri Kemihaara latvajokena on ollut tärkeä ja merkittävä reitti Jäämerelle.

Meno tuolloin on ollut kansainvälistä, melkeinpä globaalia, mutta sotaisaa. Vedenjakajalla

Kemijoen latvojen, Kemihaaran ja Nuorttijoen latvahaaran Sotajoen välissä on kangas nimeltä Sotataival, jota pitkin veneet vedettiin toiselle latvahaaralle. Nimi johtaa sotaiselle

1500-luvulle, jolloin Kemijokea pitkin taivalsivat sotaretkeläiset molempiin suuntiin.

Kuuluisin lienee Alakiiminkiläisen talonpoikaispäällikön Pekka Vesaisen tekemä toinen retki Venäjälle, jonka hän teki Kuolaan noin 100 hengen voimin 1689.

Pekka Vesaisen alipäällikkö Paavali Halonen asettui Kemijärven Halosenniemeen aikasintaa 1613, vai oliko sittenkin Kemijärven ensimmäinen asukas Jaakko Oinas joka

asettui dokumenttien valossa ensimmäiseksi asukkaaksi Kankaanniemennenänpäähän

Halosenrannalle. Siinäpä pähkinä...

Samaan aikaan saapui Kemijärven Luusuaan ensimmäinen asukas. Kaupan teko jokea pitkin kasvatti pitäjää ja Kemijärvestä tuli vilkas kauppapaikka. Tapulin kello kutsui Kuuma-

niemelle kirkonmäelle sanankuuloon. Väkeä saapui vesitse Savukoskelta ja Sallasta asti.

Vettä myöten tuli Paavali Pelkonen Savosta 1644 ja asettui Pelkosenniemen kohdalle.

Paikalliset saamelaiset suuttuivat, koska Pelkonen tuli heidän asumasijoilleen ja kantelivat

maaherralle. Joka määräsi Pelkosen asumuksen poltettavaksi, mutta edes nimismiehen

luvalla sitä ei uskallettu tehdä, niin pelottava Paavali oli. Vuoden päästä tuli uusi uhkaus ja

se tepsi, sakkoa olisi maksettava 40 hopeataalaria, Paavali Pelkonen lähti. 1673 kuningas

Kaarle XI antoi käskyn Lapin asuttamisesta ja antoi vielä 15 vapaata verovuotta, Paavali palasi takaisin

Savukoski oli pitkään saamelaisten hallintamaata. Nykyisessä kunnan keskustassa sijaitsi

heidän Keminkylänsä. Ensimmäiset suomalaiset saapuivat Kemijärveltä Savukoskelle 300

vuotta sitten 1738 kylässä oli vain 2 verotaloa ja 1840 luvun tietämissä vain 12.

Itäisen- ja keskeisen Lapin suurin kauppamies, entinen huutolaispoika Sau-Kaaperi, Gabriel Savukoski, teki kauppaa Jäämereltä Kemiin saakka. Hänen poikansa Sau-Herra

valmistui ylioppilaaksi 1900 ja opiskeli monessa eritiedekunnassa Helsingissä. Sau-Herra

oli Lapin ja Savukosken keisari ja hänet tunnettiin Helsingistä Petsamoon.

LAIVALIIKENNE KEMIJOELLA

Laivaliikenne Kemijoella alkoi 1900 luvun alkuvuosina, jolloin suuret savotat vilkastuttivat

kauppaa ja liikennettä. Huoltoyhteyksiä ja matkustusreittejä tarvittiin, ja kun maatiever-

kosto oli puutteellinen, vesireitit muodostivat luonnollisen kulkuväylän.

Syksyllä 1906 perustettiin Kemijärven Höyryveneosakeyhtiö, mikä merkittiin kauppa-

rekisteriin kolme vuotta myöhemmin, senaatin päätöksellä.

Yhtiön ensimmäisenä puheenjohtajana toimi maanviljelijä M.U.Kulpakko ja toimitusjoh-

tajana M.O Lahtela

Ensimmäinen laiva ”Saattaja” valmistui 1908 ja asetettiin liikenteeseen Pelkosenniemen

ja Kemijärven välille. Laivaan sai ottaa 99 matkustajaa ja se kulki 8 solmun nopeudella

( yksi solmu 1852m) .Yhtiön toinen laiva Aalto hankittiin 1910 ja se kulki jo 12 solmun nopeudella. Se oli varta vasten tehty matkustajalaivaksi kulkemaan virtaavassa vedessä.

Yläkannella sijaitsivat I luokan matkustajahytit, alakannen etupuolella sijaitsivat III luokan

salonki ja sen takana II toisen luokan salonki. Laivan kapteenina oli M.O.Lahtela ja vuodesta 1917 hänen veljensä Jaakko Lahtela. Laiva asetettiin Pelkosenneimen reitille.

Jota se kulki lähes neljännesvuosisadan.

Kolmas laiva ”Helmi” ostettiin 1916 pelkosenniemeläiseltä kauppiaalta Kustaa Tervolta,

joka oli harjoittanut sillä liikennettä Pelkosenniemi – Kemijärvi.

Laivaliikenteen tärkein ja taloudellisesti kannattavin reitti oli Kemijärvi – Pelkosenniemi.

Pituutta reitillä oli 55 kilometriä. Laiva lähti silloiselta Kiviniemen laivamöljältä ( nyk.

Taiteilijanniemi) klo 15.00 ja ennen pääteasemaa oli kahdeksan välilaituria: Tohmo,

Kostamo, Leväranta, Oinas, Tapioniemi, Vuostimo, Autioniemi ja Saunavaara.Matka-

lippu Kemijärveltä – Pelkosenniemelle maksoi I luokassa 4 markkaa, II luokassa 3

markkaa ja I luokassa 2 markkaa.

Pelkosenniemeltä voitiin jatkaa matkaa vielä vesiteitse Kairalaan ja Luirolle Kitistä

pitkin ja Savukosken suuntaa Kemijokea ylös.

Pohjolan Sanomissa julkaistussa kirjoituksessa 1919 ”Päälaivamme Aallon matkustaja-

hyttien ja kansien siisteys ei luoneet hauskaa näkyä varsinkaan muilta seuduilta kotoisin olevien silmiin.”

Kemijärvi – Pelkosenniemi maantie valmistui 1934 ja laivaliikenne kävi kannattamatto-

maksi ja laivaliikenne lakkautettiin. Aalto joutui kassakaappitehtaalle raaka-aineeksi.

KAHDEKSAN LAITURIA - VIRRAN VARRELLA

Tie laivamöljälle Kiviniemeen kulki Rantaperän kautta. Oli käyty asioimassa kirkolla.

Vaihdettu kuulumisia, nautittu makoisat kahvit pirttikahvilassa, kampanisun kera.

Uusimmat juorutkin kirkonkylän herrasväestä kuultu ja ihmetelty muotikauppias

Lyylin muotiuutuuksia.

Iloinen puheensorina täytti Aalto-laivan. Laivakello kumahti ja köydet irti laiturista.

Ja matka Pelkoseniemeä kohti alkoi.

Tuolla jo näkyy Tohmon laivalaituri. Pari Javaruksen isäntää poistuu laivasta ja kova

patikointi kohti Javaruksen kylää alkaa. Laiturissa seisoo Pekkalan isännän moottorivene

jolla hän kuljettaa rahtia joella.

Tohmon komeat talot seisovat jokitörmällä, josta ovat katselleet elämää joella muutaman

vuosisadan. Tulihan ensimmäinen asukas jo 1600-luvun lopulla Tohmonvaaraan, Kajaanin

seudulta.

Kostamo eli Kostamusperä kuten kylää aikoinaan kutsuttiin. Tarina kertoo Kostamon saaneen nimensä jo isovihan aikaan, kun väki pakeni Kostamovaaraan päälle vihollisia

pakoon ja huusivat sieltä ”minä kostan”

Kummunkylän miehet, eivät kaiketi olleet avioliittomarkkinoilla suosituimpia sulhasehdokkaita, kun historia tietää kertoa muutaman neidonryöstö jutun.

Kostamolaiset ovat kautta aikojen olleet toimeliasta porukkaa ja talkoohenki elää yhä

kyläläisten keskuudessa.

Kerrotaan, että Kostamon kylän ensimmäisillä asukkailla Pekka ja Maria Ruopsalla oli

poika nimeltä Mikki. Oli kinkerit ja kirkkoherra Heikinheimo, laittoi Mikin lukemaan, lukutaito

oli sitä sun tätä, Mikki taisi kirjaimet P:hen asti.”P.P.P pilvehen karkasi, en nää oikein hyvin, tuumasi Mikki”

Alun perin Levärannan nimi oli Helistekangas. Perimätiedon mukaan Levärannan vanhin tila on Ransukka, jonka on perustanut knihtikorpraali Granroth 1760, myöhemmin sukunimi

on vakiintunut Kyyhkyseksi.

Kaksi on kiveä toinen kalmistossa, toinen pihapihlajan alla, johon on 1904 kirjoitettu taltalla

”Terveisin sano maailmalle, lapsuuteni ystävä. Muistakaa minua J.K. Kyyhkynen.”

Levärantalainen Paulus Kyyhkynen oli höökeri eli ruokakauppias, tehden kauppaa ruijalaisten kanssa. Paulus oli kuntavaikuttaja, mutta osattiin Pauluksen talossa

myös nauttia miestä väkevämpääkin. Vaan surkea oli Pauluksen kohtalo, hän törmäsi

moottoriveneellään Aalto-laivaan 1920-luvulla ja kuoli törmäyksen seurauksena.

Sanonta ”Oinahan rannalla riettahan perällä.” Vanhojen oinaslaisten mukaan sanonta johtuu polttamatta jääneen nuorisoseurantalon maineesta. Tanssi-iltaisin talolla saatettiin

tapella verissä päin kilpakosijoiden kesken.

Oinaan upeisiin rantamaisemiin ensimmäisenä muutti asumaan Erkki Oinas, siihen aikaan

oli runsaasti tarjolla veden viljaa ja metsänriistaa.

Oinas sai koulunsa 1914,koulun ensimmäinen opettaja oli Akke Lähde, kovan kurin pitäjä.

Yleensä Oinaan koulun opettajat solmivat avioliiton keskenään, ilmeisesti siitäkin syystä,

koska koululla oli vain yksi opettajan asunto.

Oinaalta oli matkaa kirkolle n.28 km. Talvisin matka taittui, iloisesti aisakellon helistessä

hevospelillä, kesäisin laivalla tai soutaen.

Tapioniemen ensimmäinen asukas Olli Tapio, perusti Tapio nimisen tilan 1632. Samalla

tavalla talot kohosivat jokivarteen, kuin muuallakin Kemijärven jokivarrenkylissä.

Koulu rakennettiin keskelle kylään 1932.

Tapioniemen Kaakkurivaarassa asusteli hauska veljespari Aapi ja Vili Kaakkurivaara. Aapilla oli sana halussa ja häntä tituleeratiin leikillisesti ”Tapioniemen Ruuneperiksi” ja veli

Viliä kutsuttiin ”Kemijärven Väinämöiseksi”, hän sai, vaikka halonkin soimaan.

Vuostimo on Kemijärven pohjoisin kylä. Tarina kertoo, että Vuostimon nimi olisi ollut saameksi Vaadinmaa. Vaadin on emoporo. Vuostimon ensimmäinen asukas Matti Tal-

vensaari asettui 1700-luvulla asumaan Autioniemen Talvissaareen. Saaressa on vieläkin nähtävänä kaskiviljelyn jäänteitä.

jo 1910 Vuostimoon perustettiin, ylikyläläisten toimesta saha ( Vuostimo, Oinas ja Tapion-

niemi muodostavat Ylikylän) Saha teki konkurssin 1930-luvun laman kourissa, mutta perustettiin pian uudestaan. Saha tavaraa vietiin aina Amerikkaan asti.

Korpelan Emil perusti Eko-kenkä tehtaan Vuostimoon 1936, tehtaalla valmistettiin mm.

huopahiihtokenkiä puolustusvoimille.

Autioniemen miesväellä on veneenteko hallussa. Venemestari Santeri Autioniemi oli veneentekijä viidennessä polvessa ja hänen poikansa Juhani jatkoi perinnettä vuoteen 2005,kunnes kuoli tapaturmaisesti

Saunavaara viimeinen laituri ennen Pelkosenniemeä.Saunavaaran kuuluisuus ravikuningatar Hipo. Perttusten silmäterä 

 

                                                        AALTO-LAIVA TOHMON LAITURISSA