HANNES GEBHARD TULISIELU TAISTELIJA – JOSSA YHDISTYI TERÄKSEN LUJUUS JA ÄÄRIMMÄINEN HERKKYYS

 

Heddi, Heddi herää sattoi kuulua käsky Gebhardin makuuhuoneessa aamulla klo 4,kun Hannes oli saanut uuden idean.

 

”Suomen kansan kohottamiseksi”....olivat kolme tärkeintä sanaa, jotka toistuivat hänen puheissaan ja kirjoituksissaan.

Uusi ja vanha aika kohtasivat Kemijärvellä, kun nuori metsänhoitaja Ferdinanad Gebhard ja Kemijärven kirkkoherran Wegeliuksen Laura tyttö solmivat avioliiton.Johan edusti uutta aikaa ja Laura vanhaa aikaa,hänen sukujuurensa olivat syvällä Kemijoen rantatörmässä.

 

Nuoripari joutui muuttamaan pappilasta pois, kun sinne muutti uusi kirkkoherra. Kemijärvellä ei

ollut kovin paljon tarjolla vuokra-asuntoja, mutta sellainen löytyi Särkikankaalta Särkelän ulkorakennuksesta. Lauralle muutto saattoi olla pieni järkytys, pappilan ylellisestä elämästä pikkuruiseen kotiin,vaikka uskottu palvelija tai paremmin luotettu ystävä seurasi muk

Pikku Hannes näki päivänvalon 8.4.1864, kasteessa hän sai nimen Johannes, joka kouluaikana vaihtui pian Hannekseksi.

Hanneksen lapsuudenkoti Lepistön puustelli valmistui 1865, jonne Gebhardin perhe pääsi asumaan.

Puustelissa perheeseen syntyi kasksi tyttöä, Sigrid eli Siiri ja Aina. Siiri vietti suurimman osan elämästään Nikkilän parantolassa,kärsien mielenterveysongelmista.Aina oli omantiensä kulkija ei suostunut avioitumaan perheen valitseman miehen kanssa.Sen jälkeen sai tulla omillaan toimeen ilmoitti isä Johan.

Gebhardin perhe muutti 1870 Kajaniin. Pitkä oli hevosten muuttoraito, Laura rouva suri ja

itki melkein kokomatkan,matka kohti tuntemattonta tulevaisuutta oli alkanut.Taakse jäi rakas

kotiseutu.

Hannes aloitti 10-vuotiaana koulunkäynnin Oulun ruotsalaisessa yhteiskoulussa. Korteerasi äidinäidin ja kahden tätinsä luona.

Hanneksen koulutoveri oli Kemijärven kirkkoherra Heikelin Matti poika, itsekkin tuleva Kemijär-

ven kirkkoherra. Pojat haikeana muistelivat kauniita Kemijärven rantamaisemia.

 

Gebhardin perhe oli hankkinut pienen maatilan Kajaanista. Hannes sai jo nuoresta asti tutustua

maanviljelyn saloihin kesälomien aikoina.Varttuneenpana hän kesäisin kulki isänsä mukana pitkin Kainuuta ja huomio kuinka surkeassa asemassa pienviljelijät elivät Silloin hän päätti,että asialle oli tehtävä jotakin.

Sitten seurasi opiskeluvuodet Helsingin yliopistossa, ailahtelevan luonteen vuoksi Hanneksen opiskelut eivät ottaneet oikein sujuakseen. Kyllä hän aikoinaan sai maisterin paperit ja väitteli

tohtoriksikin.

Hanneksen vanhemmat olivat valinneet hänelle tulevaksi vaimoksi ”hengenheimolaisen”oliko hän Leni Hult,vai jokin muu jäänee arvoitukseksi.

Tulevan vaimonsa Hannes tapasi kesällä 1887 Kajanissa, kun serkukset Leni Hultin ja Hedvig Sileen tekivät lomamatkan syvälle sisä-Suomeen.Tytöt saivat oppaakseen Sotkamon reissulle

laihan, tiukkahuulisen,sympaaatisen,kauniit silmät omistavan Hanneksen. Laivamatkalla Sotkamosta Vuokattiin, Leni meni nukumaan, Hannes ja Hedvig jäivät juttelemaan.

Lieneekö Hannes silloin ihastunut, pieneen punatukkaiseen, pirteään Hedvigiin.

1800-luvulla säätyläisnuoret eivät seurustelleet vapaasti, tutustuminen ja lähentyminen tapahtui

erilaisissa tilaisuuksissa, tanssiaisissa, rekiretkillä. Hedvig oli ruotsinkielinen ja päästäkseen Helsingin yliopistoon hän tarvitsi arvosanan Suomenkielessä ja opettajaksi valikoitui Hannes.

Ahkera opiskelu johti kihlaukseen 1890 häät vietetiin seuraavana vuonna. Ja Hannes kertoi tulevalle vaimollen ”elämäsi tulee olemaan köyhää, minlla on oma ideologinen maailma jonka mukaan tulen toimimaan ja elämään”. Hannekseen oli tehnyt vaikutuksen Minna Canthnin tuotannosta ilmestynyt 1886 Hanna ja silloin Hannes ymmärsi, että kuinka inhimillinen ja yhteiskunnallinen vääryys edellyttää toiselta sukupuolelta miehelle uhraantumista, vaatimattomuutta ja loputonta kärsivällisyyttä. Hannes ei halunnut tälläista ”rahvaanomaista” vaimoa vaan rinnalleen tasa-arvoisen naisen, joka oli valmis työskentelemään vähäosaisten suomalaisten pienviljelijöiden puolesta. Gebhardien avioliiton mahdollisti taloudellellisesti toimi uudessa kustannusosakeyhtiö Otavassa, joka oli pariskunnan ensimmäinen yhteistyöprojetkti ja myöskin ensimmäinen koti.

 

Kun helmikuun manifesti vuonna 1899 annettiin sivistyneistö ryntäsi valistamaan kansaa, silloin Hannes ymmärsi sivistyksen lisäksi tarvitaan jotakin konkreettisempaa. Hannes Gebhardin panos oli ratkaiseva suomalaisen osuustoiminnan syntyyn, sen juurtumiseen ja poikkeuksellisen nopeaan kasvuun laajaksi ja vaikuttavaksi kansanliikkeeksi.

 

OSUUSTOIMINNAN SYNTYSANAT

Hannes Gebhard tapasi pyryisenä helmikuun päivänä 1899 Hämeen Hattulassa kansakoulujen tarkastaja Mikael Soinisen. Miesten mieltä painoivat ”venäläisten pahat aikeet”. Yhdessä miehet päättivät käydä vastatoimiin ja koota kansallisia vaikuttajia taloudellisen järjestön piiriin, jollaista venäläisten vallanpitäjien oli vaikea vastustaa. Samalla hahmottui osuustoiminnan organisointimalli. Pellervo oli perustamassa osuuskuntia eri aloille. Osuuskunnat puolestaan perustivat itselleen yhdessä omia keskusliikkeitä.Jos oikein tarkkoja ollaan ensimmäinen kuluttajaosuuskunta perustettiin Viipurissa 1882.Viipurin konepajan työntekijöiden toimesta.Osuustoiminta sai alkunsa Englannissa 1844.

Nimi Pellervo tuli kansalliseepos Kalevalasta, joka silloin oli korkeassa kurssissa. Nimen keksi Hedvig Gebhard eräällä junamatkalla asiaa pohdittaessa. Pellervo, pellon poika joka kasvun antoi, oli silloiseen agraari-Suomeen istuva nimi osuustoimintajärjestölle.

 

NIIN MYÖTÄ- KUIN VASTAMÄESSÄ

Kahden voimakastahtoisen ihmisen liitto ei aina ollut pelkkää päivänpaistetta vaan jatkuvaa tahtojen mittelöä. Perheeseen syntyi kolme lasta, Oras, Maiju ja Tapio. Ja koska molemmat olivat monessa mukana perheeseen tarvittiin uskollisia palvelijoita. Usein kuulumiset ehdittiin vaihtaa porraskäytävässä toisen lähtiessä kokoukseen ja toisen palatessa. Nuorin poika Tapio kuoli 10 vuotiaana ja vanhempi poika Oras kuusi vuotta myöhemmin tehdasonnettomuudessa Kajaanissa.  Orakselta jäi vaimo Kaisu ja kolmen kuukauden ikäinen Anna-Liisa tyttönen.

 Anna-Liisan isovanhemmat ottivat myöhemmin kasvattilapsekseen, koska eivät hyväksyneet miniän uutta avioliittoa. Vanhemmuuttaan Hanneksen sairaudet ja äksyily hermostuttivat usein Hedvikiä. Hannes oli ulkomailla pitkiä aikoja kylpylöissä hoidattamassa heikkoja hermoja tai kotimaassa ystävien kartanoissa. Oli aikoja, jolloin aviopari ei tullut keskenään toimeen, liitto ajautui jopa avioeron partaalle. Hannes leikkisämpänä kiusoitteli tosikkovaimoa vähän liikaakin.

 

Hedvig kuvaili kerran puolisonsa odotuksia vaimostaan toteamalla, että oli oikestaan toivonut kolmea vaimoa: yhtä avustajaksi, toista talaloudenhoitajaksi ja kolmatta seuranpitäjäksi. Hannes Gebhard kuoli syöpään keväällä 1933.

 

OMIN VOIMIN PAREMPIIN PÄIVIIN

Osuustoiminnan suuri psykologinen merkitys oli ratkaisevan tärkeä Suomen sotavuosista selviämiselle. Se antoi laajalti kansalaisille toivoa, joka ei ollut lainkaan turhaa. Ja onnistuminen vaati kuitenkin hyvää yhteistyötä rauhan oloissakin. Hannes Gebhardin työ kantaa vielä tänäkin päivänä kauniita hedelmiä monella suunnalla.

 

PERHEHAUTA HELSINGIN HIETANIEMESSÄ

Hanneksesta ei ole koskaan tehty patsaita eikä myöskään katuja ja teitä ei liene nimetty hänen mukaansa. Hannes Gebhardin syntymäpitäjä Kemijärvi on pystyttänyt hänen korkokuvallaan varustetun muistomerkin Särkikankaalle suomalaisen suurmiehen syntymäkodin paikalle.

 

Haudalla muistamista ja kukkatervehdyksiä Hannes Gebhard kuitenkin ilmaisi arvostanansa.

                                                                                

     

 Laura Gebhard Hanneksen äiti