Jokaisessa vanhassa talossa asuu kotikummitus...niin myöskin Sepäntalossa.Meillä se on pieni vihreäpukuinen naisihminen.On nähty käyskentelevän navettapolulla ja menevän kuistilta suoraan vintille.Minä en ole tätä ilmestystä nähnyt,mutta ihan totena minulle on kerrottu "vihreäasuisen naisen" liikkumisesta.Suurin osa museon väestä on kuullut askelten kopinaa vintiltä,tuulisella säällä.Hymyilyttää...kaksisataa vuotta vanha talo,tuulella natisee,ääntelee.Herkkäuiskoisten korvissa se saattaa kuulostaa askelukkselta...mielikuvitusta kaikki tyyni.Olen ollut museolla yöllä,päivällä,illalla,myrskyllä ja päivänpaisteella,mitään en ole kuullut...ainoastaan vanhantalon voihkeean.

Sepäntalossa asunut nuorinainen kertoi,kunka kamarinpöydällä,ollut liina alkoi aaltoilla yhtäkkia ja komeronovet aukenivat itsestään...senkin kummituksen nimi oli tuuli,harvat ikkunat saivat liinan liikkumaan tuulen ja vedon voimasta.Kun istuit kammarin sänkyyn,lattia oli vino,ovet avautuivat raolleen.Näin uskon.

Totuuden nimessä itse olen kerran pelästynyt,hetken aikaa uskoin sittenkin siihen yläkerran "vihreäpukuiseen"oli varhainen kevätaamu,kello viiden paikkeilla,kun olin museolla,istuin pirtinpöydän päässä aamukahvilla.Höristin korviani,jostain kuului hidas laahaava ääni.Kylmätväreet kulkivat selkäpiitä myöten,järkeni sanoi minun olevan yksin...olinko...tietinkin olin varmasti.Ryntäsin kartanolle...purskahdin nauruun,talon vieressä olevan haavan oksat raapivat tuulen voimasta kattoa.taas tuuli asialla.Sepäntalon kummitus onkin nimeltän TUULI,ei "vihreäpukuinen nainen".museon%20vintti.jpg

                                    Täällä asuu"vihreäpukuinen nainen"